Jaakko Mironanpoika Pyy

Talollinen, majatalonpitäjä, lautamies, uskottu mies.

karhunkaataja

Korkeamäki, Ägläjärvi 3, Korpiselkä.

Syntymä / Birth / Рождение:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1851: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Births year 1851: Корписелькя православный приход, метрические книги, рождений 1851 г.:

Nro 12. -. Synt. 24.04., kast. 03.06. Jakov. Vanhemmat: Ägläjärven kylän talollinen Miron Nikitin ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Jevdokija Ivanova, molemmat uskonnoltaan ortodokseja. Kummi: Ägläjärven kylän talollisen poika Miron Ivanov.

Asiakirja

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3910442

Avioliitto / Marriage / Брак:

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1883: Ilomantsi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1883: Иломантси православный приход, метрические книги, браки 1883 г.:

Nro 13. Vih. 01.05. Sulhanen: Korpiselän seurakunnasta Yläjärven kylän talollinen Jakov Mironov, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 31 vuotta. Morsian: Melaselän kylän talollisen tytär Paraskeva Nikolajeva Purmone, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 19 vuotta. Todistajat: sulhasen - Ilomantsin kylän talollinen Stahij Stefanov Palvine ja Nuorajärven kylän talollinen Vasilij Stefanov Palvine. morsiamen - Ilomantsin kylän populi Ivan Nikolajev Mikuškin ja Nikola Timofejev Savinajne.

Asiakirja

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4881010

Kuolema / Death / Смерть:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1938: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1938: Корписелькя православный приход, метрические книги, смертей 1938 г.:

Kuolinmerkintä (Katiha 2, Korpiselkä ort.):

Kuolinpäivä: 6.5.1938, Hautauspäivä: 10.5.1938, Asuinpaikka: Ägläjärven kylä, Ammatti: Taloll., Etunimi: Jaakko, Muut etunimet: -, Patronyymi: Mironan p., Sukunimi: Pyy, Syntymäaika: 1851, Sukupuoli: Mies, Siviilisääty: -, Ikä (vv/kk/vk/pp): 87 / 0 / 0 / 0, Yliviivaus: Ei, Kuolemaan liittyvää: -, Hautaukseen liittyvää: Ägläjärven h.maalla, Kuolinsyy: -, Kuolinseurakunta: -, Hautausseurakunta: -, Kirkonkirjan sivu: -.

http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=K19380004243&srk=1020

Jaakko Pyyn siunasivat Ägläjärven kirkkomaahan kirkkoherrat Ryttyläinen ja Loimo. Hautajaispuheen pitivät sotilasvirkailija I. Linko ja nimismies A. Pirtola sekä kirkkoherra Ryttyläinen ja opettaja L. Immonen. [1]

Elämäkerta / Biography / Биография:

Korpiselän Ägläjärvellä ja Yläjärvellä asui 1900-luvulla monia Pyyn perheitä. He olivat seitsemän Pyyn veljeksen jälkeläisiä, ja suku oli asunut Ägläjärvellä jo sukupolvien ajan. Seitsemästä veljeksestä tunnetuin oli toiseksi vanhin eli Jaakko Pyy. Hän oli myös Ägläjärven kuuluisimpia asukkaita, sillä hän isännöi kylän keskellä, Pyynmäellä sijainnutta majataloa noin 38 vuoden ajan. [1]

Jaakko Mironanpoika Pyy syntyi 24.04.1851 Korpiselän Ägläjärven kylässä. Vaimon, talollinen Nikolai Ignateinpoika Purmosen tyttären Paraskevan, hän otti Ilomantsin Melaselältä.

"Jaakko, nyt minä toin rouvani sinua tervehtimään", huudahti Relander (Lauri Kristian Relander, "Reissu-Lasse", tuolloin Viipurin maaherra) talon isännälle. Pyyn emäntä Paraskeva Nikolaintytär Pyy tuli miehensä Jaakon kanssa pihalle korkeita vieraita vastaan. [2, 3, 4]

Ka, hyvähän oli, kun toit evästäkin omasta takkaa. Nyt ei tarvii mierosta esitellä,

naurahti Jaakko-isäntä korkealle vieraalleen. Relander naurahti Jaakon humoristiselle tervehdykselle ja ohjasi Signe-rouvansa talon tupaan kestitettäväksi." [2, 3, 4]

Jaakko Pyyn kestikievari [1]:

Ägläjärven kylän keskikievarioikeudet sai lampuoti Nikolai Gaurilanpoika Kononoffin jälkeen lampuoti Jaakko Pyy. Pyy haki oikeutta "kyydin ja kestikievaritalon pitoon" jo keväällä 1895 seuraavaksi viisivuotiskaudeksi, mutta ilmeisesti hän aloitti majatalon pidon vasta vuonna 1900. Myös Pyyn talo oli ilmeisen varakas ja sijaitsi keskellä pääkylää. Pyy tuli tunnetuksi muuallakin kuin Korpiselässä osoittain matkailun ja matkakertomusten ansiosta: yksikään Ägläjärvellä 1900-luvulla pistäytynyt matkaaja, jonka matkakertomus on julkaistu jossain lehdessä tai kirjassa, ei nimittäin ole jättänyt mainitsematta Jaakko Pyytä. Valokuvien yleistymisen myötä myös tämän kuva kuuluu kiinteästi Ägläjärven "kuvastoon". [1]

Pyyn tytär Maria Rantala (s. 1895) on kertonut ägläjärveläishaastatteluissa Pyyn kestikievarin toiminnasta. Osalla majatalon kuljetettavista oli oma rillakärri eli tietynlainen kevyt kärry, ja kun kuljetettava lähti Ägläjärveltä, Maria Pyy tai joku hänen sisaruksistaan lähti samassa kyydissä ja palasi kotiin seuraavasta kestikievarista selkähevosella eli oman hevosen selässä. Muutkin kyyditettävät kuljetettiin Pyyn hevosilla. Hevoston määrää Pyy ei mainitse, mutta arvatenkin talossa oli hyvät hevoset: Laatokassa kesäkuussa 1923 julkaistun tiedon mukaan
Korpiselän kirkonkylässä juuri pidetyissä hevosnäyttelyissä Jaakko Pyyn hevonen oli ainoa ägläjärveläinen hevonen, joka tuolloin hyväksyttiin kantakirjaan. [1]

Maria Rantalan kertoman mukaan Pyyn lapsilla riitti talon töitä, sillä hevoset piti hoitaa, syöttää ja juottaa, ja majatalossa piti aina olla riittävästi halkoja. Lisäksi Jaakko Pyy otti Maria Rantalan kertoman mukaan kerran 10 kilometriä maantietyötä eli maantien kunnostustyötä, joka työllisti tyttöjä monta viikkoa. Kyydeistä saadut denkat (rahat), joita sai toiselta kyytiväliltä kolme markkaa 20 penniä ja toiselta väliltä kaksi markkaa, piti Rantalan kertoman mukaan antaa isälle. Joskus kyydittävät antoivat juomarahaa, jonka lapset saivat pitää itsellään. Maria Rantala on kertonut ajaneensa kestikievarikyytejä 6-8 vuoden ajan. Työssä oli omat vaaransa, ja Rantala selvisi onneksi säikähdyksellä esimerkiksi tapauksista, joissa hame takertui satulaan tai aisa katkesi. Yksi mieleen painunut tapaus oli se, kun Vuonteleeseen johtavalla tiellä vastaan tuli auto. Rantala ja hänen kyyditsemänsä nainen säikähtivät tilannetta pahan kerran, mutta kaikeksi onneksi hevonen pysyi rauhallisena. Hevosen vauhkoontuminen olisi ollut kohtalokasta, sillä Maria Rantala ei omien sanojensa mukaan olisi osannut räi'ittää eli rauhoittaa hevosta. [1]

Jaakko Pyyn maine perustui myös hänen näkyvään asemaansa lampuotiasian hoidossa: Pyy hoiti ägläjärveläisten lampuotien asioita ja kävi eri lähetystöjen jäsenenä pääkaupungissa jo vuosisadan vaihteessa. Eräässä vuonna 1901 julkaistussa matkakertomuksessa kirjoittaja kuvaa käyntiään Pyyn majatalossa ja mainitsee majatalon "virkeän emännän ja tyttären" - vierailun aikaan Jaakko Pyy sattui olemaan poissa kotoa. Talon tytär viihdytti vieraita kertomalla muun muassa eräästä isänsä ja erään tämän ystävän Helsingin-matkasta. "Kävelivät siinä ja ihmettilivät kaupungin komeutta, niin tuli eräs hieno herra ja kysyi huonolla kielellä, mitä he moukat, siinä tollottivat. [1]

A tulimma tätä linnu ostamah, velli ruotši, ku vai hinnal sobinemmo,

kuului lyhyt vastaus (linnu = "linna"). [1]

Lauri Linko: Kesävieraana kestikievarissa ja isäni kertomia muistoja [5]:

Isäni lapsuudenkoti oli pieni tila Ägläjärven tsasounan läheisyydessä järven rannalla. Isäni perheeseen kuului isä Filip, äiti Anni (o.s. Pyy), joka kuoli jo varhain, sekä sisarukset Jaakko, Irja ja nuorena kuollut Mikko. Isäni oli nuorin lapsista. Isäni Iivo (s. 1891) joutui vanhempien sisarusten aikuistuttua ja muutettua pois kotoa olemaan paljon yksin, joten hän vietti paljon aikaa enonsa Jaakko Pyyn isossa talossa, joka sijaitsi aivan lähellä ja jossa oli paljon samanikäisiä lapsia ja muutakin seuraa, olihan Pyyn talo tunnettu majatalona ja kestikievarina. Jaakko Pyyllä ja hänen vaimollaan Eevalle (o.s. Purmonen) oli kahdeksan tytärtä, Outi, Sanni, Taina, Mari, Nina, Klaudia, Anni ja Julia, sekä poika Juho. Jaakko Pyy oli tunnettu karhunkaataja ja herastuomari, joka hoiti paljon aikanaan talonpoikien yhteisiä asioita, muun muassa lampuotien asioita, ja joutui useaan kertaan käymään näissä asioissa Helsingissä. [5]

Omat muistelmani liittyvät perheemme 1930-luvulla viettämiin kesä- ja joululomiin Ägläjärvellä Pyyn talossa; veljeni kävi Ägläjärvellä vielä myöhemmin, vuoden 1943 lopulla. Tuolloin hän vieraili kummitätinsä, opettaja Nina Pyyn luona. Perheeseemme kuului isä, äiti Elli sekä pojat Lauri ja Pentti. Pyyn talossa vietimme aurinkoisia kesiä. Joka päivä tulivat postiautot pihaan sekä Värtsilästä että Suojärven Suvilahdesta ja kuljettajat aterioivat talossa. Matkailijoita kävi paljon, Annin kertoman mukaan metsästysseurueita sekä metsänhoitajia ja muuta metsäalan väkeä. He liikkuivat paljon metsänostoasioissa, olihan taloilla laajat metsät. Annin kertoman mukaan jonkin seurueen mukana tuli kerran esimerkiksi Södermanlannin herttua. Maaherra Arvo Manner kävi myös. Naapuritalossa emännöi Jaakko Pyyn tytär Sanni Könönen, joka hoiti myös postia ja tyttärensä Klaaran kanssa puhelinkeskusta, olipa heillä pieni kahvilakin. Teimme retkiä naapurikylään Yläjärvelle, jossa asui useita isän enoja, muun muassa Mikki ja Jeyssei Pyy. Kävimme myös Jaakko Rantalan monilapsisessa perheessä, jossa emäntänä oli Jaakon tytär Mari. Lähellä Rantalaa asui myös isän sukulainen Yrjö Pyy Anna-vaimonsa kanssa. Yrjö oli taksiautoilija ja moniasti meitä vastassa joko Värtsilän tai Suvilahden asemalla ja ajoi meidät Ägläjärvelle, ellemme tehneet matkaa postiautolla. Kerran taisimme käydä "Tsopin Tatjanan" mökillä. Hän taisi olla ns. itkijälaulaja vai oliko myös taikojentekijä. [5]

Muistelen, että joskus Ägläjärvellä ollessamme kuuntelin sadepäivinä Jaakko Pyyn talossa levyjä. Levyjä oli paljon, ja ne olivat Pekka Kononoffin entisiä, samoin gramofoni. Yksi mieleeni painuneista lauluista oli Georg Malmstenin Leikkivaimo, josta mieleen muistuu kokonainen säkeistö vieläkin. Kappaleen nimi hämmästytti pientä poikaa, ja sen tarinan traagisuus selvisi vasta myöhemmin. [5]

Itkijä Tatjana Stepanintytär Terosen (12.01.1860-20.04.1932) toi laajan yleisön tietoisuuteen esitys, jonka hän piti Jaakko Pyyn majatalossa maaliskuussa 1925. Syy esityksen tarkkaan raportointiin kolmessa eri kirjoituksessa oli kuulijakunnan laatu: majataloon saapuneeseen, karhunpyynnissä olleeseen herraseurueeseen kuului englantilainen kenraali Walter Kirke ja suojeluskunnan esikuntapäällikkö eversti Per Zilliacus. [1]

Jaakko Pyy esiintyi myös elokuvassa Kalevalan mailta, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 1935. Elokuvan ohjasi Kalle Kaarna (1887-1964), ja sen olivat käsikirjoittaneet Ensio Rislakki, kirjailija Iivo Härkönen ja kansanmusiikin tutkija A. O. Väisänen. Elokuvan tuottajana toimi saksalaissyntyinen Kurt Jäger. Elokuvassa esiintyi karhunkaataja Jaakko Pyyn lisäksi viisi muuta kansanperinteen taitajaa: suojärveläinen Vanja Tallas (kanteleensoittaja) ja tämän tytär Alli Tallas (morsian), suistamolainen Timo Lipitsä (kanteleensoittaja, runolaulaja), "herra Vuorinen" (runolaulaja) sekä ägläjärveläinen Ahri Vornanen (itkijävaimo). [1]

Jaakko vaikutti Ägläjärvellä monessa eri roolissa: karhunkaataja, lautamies, uskottu mies ja Ägläjärven majatalon (kestikievari) isäntä n. 38 vuotta (n. 1906 - ). Hän oli aktiivisesti mukana kylän asioissa kyläisten etuja puolustaen, sekä Ägläjärven jakokunnanjäsenenä Isojaon aikana 1895-1905, että Ägläjärven lampuotien kiistan asianajajana 1906 - 1922. Lampuotien n. 40 vuotta kestänyt kiista ratkesi, kun lahjoitusmaakomitean puheenjohtaja E.J. Castrén kertoi; "valtakunnan hallitus on päättänyt antaa paikalliseen väestöön kuuluville talonpojille perintökirjat täydellä ja rajattomalla oikeudella ja siten tehdä tässä suhteessa tämän rajaseudun asujaimistolle mahdollisuuden kohota muun Suomen tasolle" [1, 3]

Jaakko Pyyn maanviljelysosaamisesta on säilynyt jälkipolville valokuva 1910-luvulta, missä kuvaaja Gösta Grotenfelt ikuisti hänet aatran kanssa. Aatra oli maanmuokkaukseen käytetty aura.

Pyy oli myös kuuluisa metsämies, jonka on kerrottu kaataneen yksin 18 karhua ja toistasataa petraa (peuraa). Kokenut metsästäjä toimi myös karhunkierrokselle tulleiden seurueiden oppaana. Pyyn maineeseen vaikutti myös hänen persoonansa: häntä pidettiin poikkeuksetta hyvänä, puheliaana seuramiehenä ja erätarinoiden kertojana. Kirjailija Heikki Hyppönen (1934) on muistellut Pyyn kertoneen hänelle kaskuja sekä tarinoita entisaikaisista elinkeinoista, etenkin metsästyksestä ja kalastuksesta. Pyy selosti vieraalle myös karhunpyyntimenetelmiä ajalta, jolloin Ägläjärven seuduilla ei vielä ollut "muuta pyssyä kuin jokin pahanen suustaladattava oravatussari". Hän kertoi, että hänen "esi-isänsä" pyytivät karhuja kaivamalla "syviä, suupuolesta suppenevia surmankuoppia naurishuhtiinsa ja kaurahalmeisiinsa, jonne karhut aina tunkeutuivat kuhilaita penkomaan". [1]

Jaakko perheineen osallistui ilmeisesti aktiivisesti myös (Korpiselän seurakunnan), Ägläjärven ortodoksiseen (kreikkalaiskatoliseen) seurakuntaelämään, joka edelleen toimi, pyynnöistä huolimatta osana Korpiselän seurakuntaan. Korpiselän pappi vieraili välillä tiheämpään ja välillä kerran vuodessa Ägläjärvellä, joten kyläläiset kokoontuivat laulamaan, lukemaan ja viettämään praasniekkoja Ägläjärven tsasounassa ilman pappia. [1,3]

Muistojen Karjala -lehden kirjoittaja/toimittaja on tavannut jo iäkkään Jaakko Pyyn 1930-luvulla. Mukana on ollut myös vaasalaisia lehtimiehiä ja mm. Heikki Hyppönen. Toimittaja kuvailee jutussaan Muistojen Karjalassa Ägläjäven maisemaa sekä lyhykäisesti talon isäntää. "Kävin tervehtimässä kylän Jaakko Pyytä, patriarkkaa ja kylän vanhinta. Hänen viimeiset elonviikkonsa kuluivat tupasängyssä, josta tämä korpihonka viisain katsein seuraili elämänmenoa ja josta hän myös harvakseltaan totuuksiaan kertoi." "Yhdeksänkymmentä ajastaikaa tavoitteli Jaakko Pyy, mutta tuskin sinne saakka ehti hän ennen Tuonen noutajan saapumista... Kun hänet viimeksi näin, oli tämä korpihonka jo sänkyyn nojaamassa, nojasi, eikä noussut, mutta viisaat ilmeet kertoivat totisesta elämänkäsityksestä ja aatokset harhasivat menneillä eräretkillä, suurilla saloilla, suuren romantiikan ikihongissa." [2]

Jutussa palataan muistoihin, peuranmetsästykseen, ja kuinka peurojen perässä ovat tulleet hirvet, ja kuinka kontioitakin on metsästetty. [2]

Jaakko Pyy kuoli 06.05.1938. Pyyn sisaren pojanpoika Lauri Linko on kertonut muistavansa, että Suomen Tietotoimisto julkaisi uutisen Jaakko Pyyn kuolemasta. Siitä uutisoitiin myös Hakkapeliitta-lehdessä, ja Laatokassa julkaistiin hautajaisten yksityiskohtainen selostus.[1] Jaakko Pyy on Muistojen Karjalan toimittajan mukaan haudattu kotikylänsä karsikkoon, "oikeauskoisin menoin messuttu maan poveen". [2, 6] Pyyn hautajaisiin kerrottiin saapuneen lähes kaikkien oman ja lähikylien asukkaiden, eivätkä kaikki sopineet kirkkoon sisälle. [1]

Viitteet:

• [1] Outi Patronen (toim.) Ägläjärvi - Elämään Korpiselän itäosan kylissä 1900-luvulla. 2015. 523 s.
• [2] Kooste Lea Tajakka.
• [3] Kooste Tarja Kaarina Leinonen.
• [4] Impi Salonen sivulla Rajakarjalaiskylät; merkitsi muistiin Kauko Kangas. [http://kiinet.com/hoilola/korpismatkailu.htm]
• [5] Lauri Linko: Kesävieraana kestikievarissa ja isäni kertomia muistoja. Teoksessa: Outi Patronen (toim.) Ägläjärvi - Elämään Korpiselän itäosan kylissä 1900-luvulla. 2015. ss. 274-277.
• [6] Menneitä mahtajia. Ägläjärven korpihonka - Jaakko Pyy/ Muistojen Karjala, no. 3, 1957. Artikkelin kirjoittaja ei käy selvästi ilmi jutun yhteydestä; hän on todennäköisesti päätoimittaja Ensio Aro.

Huom. Media-liitteet sisältävät Pyyn suvussa kiertäneitä sukutauluja, joissa syntymä- ja kuolinajat eivät välttämättä pidä paikkaansa. Oikeat tiedot on Genissä.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Korpiselän paikkakuntaprojekti
• Korpiselän Ägläjärven kyläprojekti

  ---

  
  

Tämä profiili oli Karjalan 92. viikkoprofiili (10.09.2017-16.09.2017).