Anton Johannes Kaarlenpoika Collin

Olympiahiihtäjä ja moninkertainen suomenmestari maastohiihdossa.

Voitti ensimmäisenä ei-norjalaisena Oslon Holmenkollenin hiihtokilpailun vuonna 1922. Edustanut Suomea sekä talvi- että kesäolympialaisissa, vieläpä samana vuonna. Kesäolympialaisissa hänen lajinaan oli maantiepyöräily.

"Holmenkollenin kukistaja", "Holmen-Collin"

Maanviljelijä. Metsänvartijan poika.

Anton Collin syntyi Pihlajavedellä Pakolan talollisen poikana. Hänen ollessaan reilun vuoden ikäinen perhe muutti Liesjärven kylälle, jossa Kaarle-isä toimi metsänvartijana. [1, 2]

Hän kävi Liesjärvellä neliluokkaisen kansakoulun. Seitsmän kilometrin pituisen koulumatkan sanotaan vaikuttaneen siihen, että pojan urheilunumero nousi joka vuosi. Peruskuntonsa hän hankki myös metsänvartijaisäänsä tuuratessaan. Koulun jälkeen hän hiihti tarkastamassa laajat alueet valtion metsiä. [2, 3, 5]

Läpimurto tapahtui Kuopiossa 1917, jolloin hän hiihti ensimmäisen suomenmestaruuden Puijon 30 kilometrillä. Vuonna 1918 hän osallistui vapaussotaan ja sai Tampereen piirityksessä peukaloonsa vamman, joka ei kuitenkaan haitannut hiihtoa. Suurin menestys kotimaassa tuli vuonna 1919, jolloin hän voitti 10 km:n ja 60 km:n suomenmestaruudet. [2, 3, 5]

Vuonna 1920 lähetettiin Suomesta kuusimiehinen joukkue kilpailemaan Ruotsiin ensin Södertäljeen ja sitten Upsalan itäpuolelle Marielundiin ja vielä Östersundiin. Vaikeassa maastossa pidetyissä kahdessa ensimmäisessä kisassa suomalaisille ei tullut menestystä, ja Suomen Urheilulehti otsikoi jo: ”Häpeällinen uutinen Ruotsista.” Kerrottiin, etteivät suomalaiset saaneet pitoa suksiinsa vaikealla murtomaalla, ja muun muassa Anton Collin kapusi ylämäkiä puiden oksista vetäen. Kun sitten Östersundissa jouduttiin lumen puutteen takia vetämään ladut helppoon maastoon, ottivat suomalaiset kolmoisvoiton järjestyksessä Tapani Niku, Anton Collin ja Manne Vuorinen.

Samana vuonna eli 1920 kuusi suomalaista hiihtäjää osallistui myös Holmenkollenin kisoihin. Kun järvien jäiltä siirryttiin maastoihin, se tehtiin Ruotsissa ja Norjassa kunnolla. Holmenkollenin rataa suomalaiset nimittivät luunmurtoradaksi, ja tulos oli murheellinen. Anton Collin ja Tapani Niku joutuivat keskeyttämään ja paras suomalainen Santeri Tasa oli 50 kilometrillä 23.

Pohjoismaisissa kisoissa Tukholmassa 1922 60 kilometrillä helpohkossa maastossa Tapani Niku ja Anton Collin tulivat kilpailun ulkopuolella ensimmäiseksi ja toiseksi ennen Ruotsin Per-Erik Hedlundia. Kilpailun ulkopuolella osallistuminen johtui laivan juuttumisesta jäihin ja siitä seuranneesta myöhästymisestä. Manne Vuorinen hiihti suomalaisille kultaa 30 km:n matkalla.

Suomalaiset hiihtäjät olivat epäonnistuneet ensimmäisillä vierailuillaan Holmenkollenin luunmurtoladuilla. Välillä oltiin jo sitä mieltä, ettei sinne kannata mennä ollenkaan. Talvelle 1922 miehiä kuitenkin kehotettiin harjoittelemaan hyvin ja luvattiin edustustehtäviä ulkomailla. Niinpä Collin, Niku ja Kujala matkasivat rohkeasti Holmenkollenille. Sää muuttui lauhaksi ennen kisoja ja nuoskalumen päälle satoi uutta lunta. Alamäet eivät nyt olleetkaan taitoa vaativia huimia laskuja, vaan 50 kilometrin kilpailuissa ratkaisi kestävyys. Lähtöjärjestys suosi Anton Collinia, ja hän ajoikin edellään lähteneen yksitoistakertaisen Holmenkollenin voittajan ja Norjan hiihtokuninkaaksi nimitetyn Thorleif Haugin kiinni 36 kilometrin kohdalla. Loppumatka mentiin niin, että norjalainen jätti hieman alamäkiosuuksilla, mutta Collin painui edelle ylämäessä. Lopputulos oli niin norjalaisille kuin koko hiihtomaailmalle yllätys: Anton Collin voitti ja Tapani Niku hiihti toiseksi. [2]

Norjalaisille tappio aiheutti maansurun, ja kerrotaan, että Norjassa ympäri maan liput laskettiin puolitankoon tämän kauhistuttavan hiihtotappion vuoksi. Anton Collin sai kisan jälkeen ensimmäisenä ei-norjalaisena ja ensimmäisenä suomalaisena erittäin arvostetun kuninkaan kannun silloisen Norjan kuninkaan Haakon VII:n kädestä. Kisat oli järjestetty vuodesta 1892 lähtien. [2, 4]

Tätä Holmenkollekin kaksoisvoittoa pidettiin jälkeenpäin ratkaisevana suomalaisen murtomaahiihdon kehitykselle. Lisäksi se antoi vauhtia Salpausselän kisojen sekä myöhemmin Puijon ja Ounasvaaran hiihtojen kehitykselle. Lahden Hiihtoseura myös värväsi riveihinsä 1920-luvun loppuvuosiksi niin Anton Collinin kuin Tapani Nikunkin.

Anton Collin voittoisan Holmenkollen-kilpailunsa aikana.[5]

Anton Collin kuuluu niihin suomalaisurheilijoihin, jotka ovat osallistuneet sekä talvi- että kesäolympialaisiin.

Vuoden 1924 talvikisat pidettiin Ranskan Chamonix’ssa. Vuoristoinen alppirata mm. 50 kilometrillä ulottui 1950 metrin korkeuteen. Rataa muutettiin kilpailua edeltävänä päivänä siten, että helpompi lenkki jätettiin pois, ja tilalle tuli korkealle jäätikölle ulottuva lenkki. Suomen neljästä hiihtäjästä kolme – Anton Collin, Niku ja Kämäräinen – joutuivat keskeyttämään kaaduttuaan ja katkottuaan luitaan. Norjalaiset juhlivat nelosvoitolla, ja suomalaisista vain Matti Raivio pääsi maaliin ja oli seitsemäs. Pikamatkalla eli 18 kilometrillä Tapani Niku hiihti kolmanneksi ja toi näin Suomeen ensimmäisen hiihdon olympiamitalin. Matti Raivio oli taas seitsemäs, ja Anton Collinkin tuli vuoristoisessa maastossa kaatuilustaan huolimatta maaliin ja oli 17. [2, 6]

Samana vuonna 1924 Anton Collin valittiin Suomen edustajaksi Pariisin olympiakisoihin 188 kilometrin maantiepyöräilyyn. Lihasrevähtymä pakotti hänet kuitenkin keskeyttämään kilpailun. [2, 3]

Kilpailu-uransa alussa vuonna 1915 Anton Collin edusti kyläseuraa eli Myllymäen Työntöä. Seuraavana vuonna hän siirtyi Keuruun Kisailijoihin, jota hän edusti vuosina 1916-1920. Ähtärin Urheilijoita hän edusti vuosina 1921-1924, ennen siirtymistään Lahden Hiihtoseuraan.

Anton Collin asui Lahdessa kahdeksan vuotta vuosina 1923-1931 työskennellen vaneritehtaalla ja autonkuljettajana. Lahdesta hän palasi toisen vaimonsa kanssa maanviljelijäksi Perttulan taloon Multian Väätäiskylälle. Anton sai yhteensä kuusi poikaa, joista kaksoset menehtyivät pian syntymänsä jälkeen, ja vanhin ja nuorin poika kaatuivat jatkosodassa. [2, 6, 7]

Anton Collin kilpaili vielä ikämiehenä. Hänet tunnettiin siitä, että hän piti kilpailumenestyksen mukanaan tuomasta julkisuudesta. 25-vuotisen kilpailu-uransa aikana hän voitti 350 palkintoa. Viimeiset vuotensa hän asui Ähtärin vanhainkodissa, ja kuoltuaan 82-vuotiaana hänet haudattiin Ähtärin hautausmaalle. Palkintokokoelma lahjoitettiin Ähtärin Urheilijoille Kuninkaan kannua lukuunottamatta. [2, 3, 6]

Isälinjaltaan Anton Collin on karkkulaisen Collinus-pappissuvun jälkeläinen. Karkun kirkkoherra Johannes Matthiae Collinus oli ensimmäinen Collinus-nimen kantaja. Anton Collinin neljäs isoisoisä oli Ähtärin kirkkoherra Daniel Johanneksenpoika Collin, joka oli virassa 1723-1730. [8, 9, 10]

Suomen joukkue pohjoismaisissa kisoissa 1922. Ylärivi: Raivio, Vuorinen, Sellengren, Hagström, Brännkärr, Kolam, Bryggman, Eklöf. Keskirivi: Sinkko, Roni, Palmroos, Jalas, Jääskeläinen, Collin, Nieminen. Lattialla: Tukia, Niku, Kujala. Kuva: Lahden kaupunginmuseo. Finna.fi. CC BY-ND 4.0.

Anton Collin vuonna 1922, jolloin hän voitti ensimmäisenä ei-norjalaisena Holmenkollenin kisojen 50 kilometriä.[2]

Lähteet ja lisätietoa

[1] Kirkonkirjalähteet:
Pihlajavesi > syntyneet, 1858-1894 > 157: 1891 loka
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...
Pihlajavesi > rippikirja, 1889-1899 > 202: Karimon ruotia, Pakola No 12:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2945...
Keuruu > muuttaneet, 1885-1895 > 26: Sisään 1893, Ulos 1893
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=774...
Keuruu > rippikirja, 1890-1899 > 561: Liesjärvi, Aittolampi, Collin, Kollin, Lauttaanaho, Kestinmäki, Lindgrén
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=853...
[2] Osmo Kärkkäinen: Järvien jäiltä murtomaille, http://pihlajavesi.keuruu.fi/kyla/mattiraivio/antoncollin/karkkaine...
[3] Reino Ala-Kulju et al.: Eteläpohjalaisia elämäkertoja [1] : A - L
[4] Pihlajaveden ala-aste: Anton Collin (1891-1973) Suurhiihtäjä Keuruun Liesjärveltä, http://pihlajavesi.keuruu.fi/kyla/mattiraivio/antoncollin/index.htm
[5] Jussi Kirjavainen: Suomalaiset suurhiihtäjät. II: Santeri Tasasta Martti Lappalaiseen: tasamaan hiihtäjiemme siirtyminen murtomaille ja heidän kilpailunsa uuden hiihtäjäpolven kanssa
[6] Yle Areena: Kiveen hakatut: Anton Collin, https://areena.yle.fi/1-1290447
[7] Väinö E. Notko: Kuusi polvea Kolunsaran sukua
[8] Heikki Impola: Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet, Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192, https://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_150.htm
[9] Suomen Sukututkimusseura, HisKi: Pappisluettelo - Karkku, https://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=171&TYPE...
[10] Suomen Sukututkimusseura, HisKi: Pappisluettelo - Ähtäri, https://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=658&TYPE...
[] Pihlajaveden ala-aste: Holmenkollenin valloittaja Anton Collin S. Kuvalehti 1922, http://pihlajavesi.keuruu.fi/index.php/kuvagalleriat/kylaen-histori...
[] Lauri Järvinen: Anton Collin ja Matti Raivio – Uljaan urheilutarun sankarit
[] Kotimaisten kielten keskus, Suomen murrekirjan äänitteet, Ähtäri (7g): Anton Collin, s. 1891; 1963 kuuntele https://scripta.kotus.fi/av/kuuntele/7g_ahtari.mp3

Wikipedia: Anton Collin

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 7. viikkoprofiili (11.-17.2.2019).