Danila Ivaninpoika Määränen

Talollinen, lampuoti. Pitkärajakko 8, Moisseinvaara, Suojärvi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1856: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1856: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1856 г.:

Nro 70. - synt. 03.12.1856, kast. 23.12.1856. Daniil. Vanhemmat: Moisseinvaaran kylän talonpoika Ivan Nikolajev ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Ksenija Harlamova, molemmat ortodokseja. Kummi: saman kylän talonpoika Aleksei Loginov.

Suojärven ortodoksinen seurakunta > Suojärven ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikat > Metrikka 1855-1857 (I Ca:7) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8017146]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1887: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1887: Суоярви православный приход, метрические книги, браки 1887 г.:

Nro 30. Vihkipvm 09.11.1887. Sulhanen: Suojärven seurakunnan Moisseinvaaran kylän talonpoika Daniil Ivanov, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 31 vuotta. Morsian: Suojärven seurakunnan Kaitajärven kylän talonpojen Afanasij Petrovin tytär, neito Pelagija, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 21 vuotta. Todistajat: sulhasen - Varpakylän kylän talonpoika Grigorij Maksimov ja Salonkylän kylän talonpoika Ivan Vasiljev; morsiamen - Hukkalan kylän populi Jakov Andrejev ja Varpakylän kylän talonpoika Ivan Aleksejev Sorza.

Suojärven ortodoksinen seurakunta > Suojärven ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikat > Metrikka 1887-1889 (I Ca:14) > s. 63: [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4111661]

Kuolema / Death / Смерт:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1919: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1919: Суоярви православный приход, метрические книги, смертей 1919 г.:

Katiha - Karjala-tietokantahaku:

Seurakunta: Suojärvi (ort.), Kirkonkirja: Kuolleiden ja haudattujen luettelo, Sidos: 1919, Sivu: 0, Rivi: 0, Kuolinpäivä: 1.2.1919, Hautauspäivä: 4.2.1919, Asuinpaikka: Moisenvaara, Ammatti: Lmp., Etunimi: Daniel, Patronyymi: Johanneksenp., Sukunimi: Määränen, Sukupuoli: mies, Ikä vuosina: 62, Ikä kuukausina: 0, Ikä viikkoina: 0, Ikä päivinä: 0, Siviilisääty: Naimaton, Kuolinsyy: Suolitulehdus, Hautaukseen liittyvät tiedot: Moisenvaaran hautausmaalla, Syntymäaika: 0.0.1857, Rekisteröintinumero: 0.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Danila (Daniel, Daniil) Määränen syntyi talollinen Ivan Nikolainpoika Määräsen ja hänen vaimonsa Ksenia Harlamintyttären perheeseen viidentenä lapsena Suojärven Moisseinvaaran kylässä 03.12.1856. [1, 2]

Ainoa olemassa oleva kuva joka Danilaan liittyy, on Lauri Makkosen maalaama öljyvärimaalaus. Kuva on profiilikuvana. Danila on asunut taustalla olevalla Määräsen mäellä. Taustalla kuvan keskellä olevasta talosta on myöhemmin portailta otettu valokuva Sanni Hartikaisesta ja hänen pojistaan. Tuosta valokuvasta pystyy päättelemään rakennuksen olleen vanhan. Se oli myös kahden perheen asuttava, toinen toisessa ja toinen toisessa päädyssä. Edustalla ovat Larin Vazan talot ja taustalla olevat ovat Määrästen taloja: takana vasemmalta Paavo, Pekka ja Fila Määräsen talot. Kuvan keskellä painaumassa on Vihtori Määräsen koti (Nikolai, Mikko Määränen ja Enok Hartikainen) ja oikealla Aleksi Määräsen talo [3]

Heimo Määränen kertoo isoisoisästään Danila Määräsestä [3]: Danilasta ei ole jälkipolville jäänyt paljonkaan kertomuksia, vaikka hän oli ollut muun muassa tunnettu kansanparantaja ja kasvien tuntija Moisseinvaaralla. Sodan melskeissä valokuvatkin olivat kadonneet. Itse olin kuullut jo lapsena Danilan luonnon tuntemukseen liittyvistä taidoista, mutta mitään muuta en hänestä tiennyt. Moisseinvaara sinikuusamain kylä - kirjassa [4] muutamissa kohdissa on mainintoja Daniel Määräsestä. Niinpä mieleeni tuli ajatus koota tuosta aineistosta edes pieni kertomus isoisoisäni Danielin vaiheista. Näin edes jotakin ja jokin piirre hänestä tulee esille ja tunnetummaksi. [3]

Isojako

Isojaon alustavat kenttätyöt alkoivat Moisseinvaaralla kesällä 1888 ja työ saatiin valmiiksi seuraavana vuonna. Moisseinvaaran kylään luettiin kuuluvaksi yhdeksän kantatilaa, yksi niistä oli nimeltään Kanto ja sen kantatilan numero oli 8. Sen omistivat Jermei ja Daniel Määränen jota he olivat hallinneet ennen isojakoa. Keskuskyläläisistä ensimmäisinä kantatilalle jakotoimitusta olivat hakemassa Jermei ja Danila Määränen. Koska osapuolten kesken maa-alueasiat olivat riidattomat ja parikymmentä vuotta aiemmin tehdyt piirijaot olivat selvät ja rajapyykit asiallisia ei uskotuilla miehillä ollut toimitusta vastaan mitään huomauttamista. Kuvernöörin virasto teki myönteisen päätöksen heinäkuun 20. päivänä 1918. Kanto-nimisen perintötilan alueita yhdistämällä saatiin kaksi tilaa. Jermein tilan nimeksi ja rekisterinumeroksi tuli Kanto 8 yksi ja Danilan Pitkärajakko 8 kaksi. Tieto maarekisteriin annettiin 30.11.1919. Toimenpiteestä saatu perintökirja teki lampuodeista juridisesti itsenäisiä talonpoikia. Se antoi mahdollisuuden tehdä tilusten omistussuhteisiin muutoksia ja lohkoa niitä pienempiin kokonaisuuksiin. Yleisenä käytäntönä oli, että vanhemmat jättivät tilan pojilleen.

Danilan kuoltua 01.02.1919 tila jakautui seitsemälle pojalle Ivanille, Filatille, Mihailille, Maksimalle, Aleksille, Nikolaille ja Pietarille perintökirjalla vuosina 1922-1923, koska pojat eivät pystyneet sopimaan perinnönjaosta. Pitkärajakko nimenä jäi Nikolain tilalle. Sisar Jeygenia kuoli 1923 31-vuotiaana. [3, 4]

Kansanparantaja

Savupirttielämän aikana erilaiset sairaudet koettelivat erityisesti lapsia, mutta myös aikuisia vielä 1920-luvulla. Kunnallista terveydenhuoltoa ei ollut vielä 1800-luvulla. Olosuhteet olivat totuttaneet ihmiset omatoimisuuteen ja apua haettiin myös luonnosta. Myös tahdonvoimalla oli suuri merkitys. Tahdonvoimaa ja energisyyttä joillakin ihmisillä oli muita enemmän. Kyläläisten keskuudessa näitä arvostettiin muun muassa parantajina. Näillä lopulta tavallisilla ihmisillä oli monipuolinen elämänkokemus, hyvä muisti karttunutta kansanviisautta, sukupolvilta perittyä ihmistuntemusta ja tietämys luonnon antimien vaikutuksesta. Niinpä heitä rohkaistiin auttamaan kanssaihmisiä. Auttamisesta ei pyydetty palkkaa. Yksi tällainen kansanparantaja oli Danila Määränen. Hän oli Kaarlo Linkolan oppaana Moisseinvaaralla Linkolan tutkiessa karjalaisten kylien elämää. Tuosta vaiheesta on jäänyt Danilasta mainintoja, jonka mukaan hänen tapansa oli metsässä liikkuessaan tarkkailla ympäristöä ja keräillä tarvitsemiaan lääkeaineita. Kasvien ja siementen lisäksi hänen mielenkiintonsa kohteena olivat myös sienet, yrtit ja kasvien juuret. Kirjoituksesta käy ilmi, että hän ja muut kaltaisensa valmistivat lääkkeet itse. Millaisia yrttejä lääkeaineiksi käytettiin ja mihin vaivoihin ei paljastettu. Ne olivat ammattisalaisuuksia. Tapa oli yleinen tietäjien ja parantajien keskuudessa. Ogoi ja Jermei Määräsen kuvan yhteydessä kerrotaan lähes yhtä taitavia parantajia olleen Jermeitä kaksi vuotta nuorempi veli Daniel Määränen ja Fedot Loginen. [3, 4, 5]

Kaarlo Linkolan muistelma Moisseinvaaran-reissultaan, oppaanaan Danila Määränen [5]:

Vähemmän runollinen, mutta toisissa suhteissa antoisampi oli se seura, jonka tarjosi toinen suojärveläinen oppaani Danilo Määränen. Hänen kanssaan kuljeskelin viisi päivää Suojärven pohjoiskulmilla, Moisseinvaaran seudulla ja sieltä käsin Haukassa ja Kaivoisissa ja näiden kylien saloalueillakin. Tienoo oli osittain hyvin viljavaa, kalkkivesien lihottamia soita on paljon, ja niin riitti kulkemista ja kirjoittamista aamuvarhaisesta iltahetkiin saakka. Mutta oli siinä työn lomassa toisinaan aikaa sananvaihtoonkin. [5]
Danilo, 53-vuotias, luku- ja kirjoitustaidosta täysin vapaa talollinen, osoittautui aivan ihmeelliseksi luonnontuntijaksi. Tukkitöissä ja riistanpyynnissä hän oli saloja laajalti kulkenut ja avosilmin luontoa tarkkaillut. Puhumattakaan eläimistä oli hänen harrastuksensa suuntautunut erityisen voimakkaasti kasveihin. Merkitsin tarkoin muistiin hänen käyttämänsä kasvinnimet ja kertyi niitä lopulta sievoinen määrä: 130 nimeä. Eikä ne olleet sattumanvaraisesti annettuja, sen totesin tarkistuskysymyksellä. Kasvupaikatkin Danilo oli tarkoin pannut merkille. Kerrankin metsäkämpän vanhoilla sijoilla hän ihmetteli hiirenhernettä: "katšo, hiirenjärteheinä on tänne tulluh metšäh". Ihaillen ja ihmetellen seurailin hänen taitoansa jopa heinienkin varmassa nimittelyssä: useimmat heinät olivat vain "muaheiniä", mutta oli monia muitakin, "juoliasheiniä, paivalheiniä, kastiasheiniä, riptsiheiniä". Kuten tunnettua, käyttää kreikanuskoinen väestömme sieniä ravinnokseen paljon yleisemmin kuin muu rahvas, ja siltä kannalta katsoen on ymmärrettävää Danilon suuri sienituntemus. Sieniä oli "vahvoi, orkko l. oravagriba, löpöigriba, sikoisieni, kärväissyssieni, biljboisieni, leppäsieni ja bruussu". Kun rupesin kyselemään nimiä sienille, joita ei ruuaksi käytetä, oli pakko tyytyä vastaukseen: "et sie tarvitše niidä tiediä". [5]
Huomattavaksi osaksi pohjusti Danilon suuri kasvintuntemus kasvien käyttöön hänen salaperäisissä kasvilääkityksissään. Näiden ja loitsujen voimaan Danilo järkkymättömästi luotti. "Kun mie sanon ne sanat ja siid voidelen, ga auttaa" vakuutti hän usein. Pahoillaan hän oli siitä, että "suomenuskoiset" näille taidoille nauravat. Mutta vaikka olin hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että sellaiset ihmiset ovat "rahvasta ylen typerää", ei minulle silti uskottu tietoja lääkekasvien käytöstä eri tarkoituksiin. Ei edes sittenkään, kun ukko Danilo sai huomata, että paheksuin yhtä paljon kuin hänkin "suomenuskoisten" tukkilaisten epähienoa suhtautumista pyhimyskuviin ja ristinmerkin tekoon. Danilo oli ilmeisesti hyvin vakaumuksellinen persoonallisuus. [5]
Luonnollisesti Danilo oli, kuten Kotajärven Ipattikin, kovasti kiinnostunut kävelyistäni ja niiden kohteista: kaskimaista, reheväkasvuisista soista ja mahdollisimman vanhoista metsistä. Laajalti niitä ehdittiinkin katsella viisipäiväisillä vaelluksilla. Danilon viättäessä (opastaessa) parhaat paikat löytyivät nopeasti. Harvinaisia kasveja hänkin jo rupesi etsiskelemään. Sensijaan häntä eivät tuntuneet huvittavan ei päiväntapahtumat muualla maailmassa, ei myöskään enemmälti mitkään uudistuspyrkimykset. Hän kuului vanhaan polveen, jonka ajatusmaailman luonto ja sen luontaiset antimet kokonaan täyttivät. Ja kuinkas voi toisin ollakaan seudulla, joka vielä 20 vuotta sitten eli niin täydellistä salolaiselämää, että kun Danilon kanssa kerran metsäpolun varrella huomasimme sanomalehden palasen, Danilo huudahti: "tiäl on ollut herroi, kun on paberie". [5]

Viitteet

• [1] Suojärven ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Heimo Määränen.
• [4] Heikki Makkonen ja Asko Makkonen: Moisseinvaara: sinikuusamain kylä - kyläkirja entisen Suojärven pitäjän Moisseinvaaran kylästä ja kyläläisistä. 2009.
• [5] Muistelma Raja-Karjalan ja Aunuksen ajoilta, kirj. professori K. Linkola vuonna 1936. Oma Suojärvi 3/2000, ss. 16-17.

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven paikkakuntaprojekti
• Suojärven Moisseinvaaran kyläprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 192. viikkoprofiili (11.08.2019-17.08.2019).