Eero Kolehmainen

Eero Johannes Kolehmainen (24. maaliskuuta 1918 Anttola – 7. joulukuuta 2013 Mikkeli) oli suomalainen maastohiihtäjä ja olympiamitalisti.

Kolehmainen voitti olympiahopeaa 50 kilometrin hiihdossa Oslon talvikisoissa 1952. Cortina d’Ampezzossa 1956 hän oli samalla matkalla neljäs. Falunin MM-kilpailuissa 1954 hän oli 50 kilometrillä 11:s ja Lahden MM-kilpailuissa 1958 viides.

Holmenkollenin kisoissa Kolehmainen voitti vuosina 1950 (18 km) ja 1957 (50 km). Niinpä hän saikin tunnustuksena voitoistaan vuonna 1957 Holmenkollen-mitalin. Salpausselällä hän oli nopein vuosina 1956 (50 km) ja 1957 (50 km). Vuonna 1959 hän voitti 50 kilometrin Suomen mestaruuden.

Kolehmainen hiihti 1951 Holmenkollenilla 18 kilometrillä kolmanneksi ja 50 kilometrillä Nils Karlssonin jälkeen toiseksi. Saman vuoden Ounasvaaran hiihtokilpailuissa hän voitti 50 kilometrin kilpailun. Kolehmainen sijoittui Sverdlovskin hiihtokilpailuissa 10. tammikuuta 1954 30 kilometrillä yhdenneksitoista, kaksi päivää myöhemmin 15 kilometrillä seitsemänneksitoista ja 15. tammikuuta 50 kilometrillä toiseksi.

Kolehmainen edusti Anttolan Urheilijoita. Opetusministeriö myönsi Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon Kolehmaiselle vuonna 2003. Anttolan Urheilijat järjestää vuosittain Kolehmaisen nimikkotapahtuman, Eeron hiihdon. Hänen tyttärensä Reetta Vauhkonen (o.s. Kolehmainen) edusti Suomea nuorten EM-hiihdoissa vuosina 1972 ja 1973.

Ammatiltaan Kolehmainen oli maanviljelijä ja lempinimeltään "Hämytsaaren isäntä". Hän työskenteli paitsi karjankasvattajana myös rakennusmiehenä. Hänen terveytensä säilyi viimeisiin vuosiin saakka, ja hän ennätti asua vanhainkodissa vain viikon ennen poismenoaan. 95-vuotias Kolehmainen oli kuollessaan vanhin elossa ollut suomalainen olympiamitalisti.

[https://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Kolehmainen]