Elina Karjalainen

Elina Karjalainen – Uppo-Nallen luoja

Aili Elina Karjalainen (os. Saraste) syntyi Viipurissa 3. kesäkuuta 1927. Rakastettu kirjailija, toimittaja ja radiopakinoitsija on tunnettu erityisesti Uppo-Nalle kirjoistaan. Sukupolvelta toiselle siirtynyt, hellyttävä nalle-hahmo on esiintynyt myöhemmin myös muun muassa näytelmässä ja tv-sarjassa.

Elina syntyi Erkki ja Aili vanhempien esikoiseksi. Perheeseen kuului lisäksi kaksi vanhempaa veljeä, Antti ja Veikko. Lapset kasvoivat pitkälti käräjätuomari – isänsä kanssa, sillä Aili-äiti sairastui ja vietti Elinan kymmenen ensimmäistä ikävuotta parantolassa. Päästyään kotiin hän kuoli parin viikon päästä.

Elina kävi Viipurissa keskuskansakoulun ja Vanhan Yhteiskoulun. Hän pärjäsi jo silloin hyvin äidinkielessä. Viipurin koti tuhoutui kuitenkin sodan pommituksessa ja perhe joutui evakkoon päätyen Kuopioon. Kotiseudun ja kodin menetys sekä uusiin olosuhteisiin sopeutuminen olivat Elinalle vaikeaa.

Alkukankeuden jälkeen hän kuitenkin tottui ja ihastui Savon murteeseen. Elina kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1946 Kuopion Yhteiskoulusta ja muutti sen jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Hän luki yliopistossa vuosina 1947 – 1950 taidehistoriaa, kirjallisuutta ja psykologiaa. Opiskelijavapun vietossa Elina tapasi tulevan miehensä, pianisti ja juristi Pentti Karjalaisen. Pariskunta vihittiin vuonna 1949 ja seuraavana vuonna he muuttivat takaisin Kuopioon, jossa asuivat kuolemaansa saakka.

Elinan opinnot jäivät kesken, kun lapset ja perhe-elämä veivät mennessään. Elämiseen tarvittiin kuitenkin rahaa, ja niinpä Elina aloitti pitkäksi ja mittavaksi muodostuneen lehtiuransa. Hän toimi vuosien varrella niin freelancerina kuin vakituisena toimittajana muun muassa Savon Sanomissa, Uudessa Suomessa ja Suomen Kuvalehdessä. Kotiliedessä Elinan pakinoita julkaistiin nimimerkillä Papurikko. Niistä on myöhemmin koottu kirja, Perhe on paras (1980). Elina luki myös itse radiossa pakinoitaan vuodesta 1963 lähtien. Elina Karjalainen jätti kolmisenkymmentä vuotta kestäneen toimittajauransa 80-luvun lopussa.

Elina Karjalainen on toimittajatyönsä lisäksi tunnettu erittäin laajasta kirjallisesta urasta. Hän on kirjoittanut myös useita muistelmia, muun muassa 47 yhteisestä vuodesta aviomiehensä kanssa kertovan Kaipauksen ja kiitoksen kirja (1998). Arkkipiispa Paavalin elämästä kirjoittaessaan Elina vakuuttui hänen opeistaan niin, että kääntyi ortodoksiseen uskontoon. Hän rakennutti myöhemmin oman tsasounan, ortodoksisen rukoushuoneen, Puittiin.

Vaikka Elina Karjalaisen kirjailijan työ koostuu noin kuudestakymmenestä kirjasta, lastenkirja Uppo-Nallea pidetään hänen pääteoksenaan ja juuri siitä hän on kuuluisa. Ensimmäinen Uppo-Nallesta kertova kirja ilmestyi vuonna 1977 ja se paisui kymmenien osien kirjasarjaksi. Hahmon ja tarinan pohjalla on Elinan vuodepotilaana olleelle tuttavalapselle lähettämät kirjeet. Elina oli itse ulkomailla, josta hän kirjoitti pikku ystävälleen joka päivä – yhteensä 100 kirjettä, joissa jokaisessa oli osa Uppo-Nallesta kertovasta sadusta.

Näistä koottiin ensimmäinen kirjasarjan osa. Myöhemmät Uppo-Nallet ovat saaneet innoituksensa muun muassa Elinan matkoilta ja hänen muusta elämästä ja ohjenuoristaan. Kolmisenkymmentä osaiseksi kasvanut Uppo-Nalle sarjan on sympaattisesti kuvittanut Hannu Taina.

Elina Karjalaisen kirjoittaman näytelmän Uppo-Nalle (1980) ja tv-sarjan Uppo-Nallen joulun odotus lisäksi Uppo-Nallesta on muun muassa julkaistu äänikirjoja, elokuvia, värityskirjoja sekä postimerkki (1997). Nallen mukaan nimetty lastenklinikka avattiin Kuopiossa 1991. Uppo-Nalleja on käännetty myös esimerkiksi tšekiksi, norjaksi ja latviaksi.

Suosittu kirjailija ja toimittaja palkittiin vuosien varrella useilla huomionosoituksilla. Hän on saanut esimerkiksi Aikakauslehtien liiton tunnustuspalkinnon (1985), Savonia – palkinnon (1987), Pro Finlandia-mitalin (1997) ja Lastenkulttuurin valtionpalkinnon (2004). Elina Karjalainen valittiin myös vuoden kirjailijaksi 2001.

Elina loi vielä vanhuuspäivillään, diabeteksen vuoksi näkönsä menetettyäänkin useita kirjoja sanelemalla. Elina Karjalainen kuoli pitkällisen sairauden jälkeen 14. elokuuta 2006 Kuopiossa. Hän oli kuollessaan 79-vuotias. Karjalainen on haudattu Heinävedelle, Valamon luostarin hautausmaalle.

Teokset

Arkkipiispa Paavali, legenda jo eläessään, 1973 Ihmisen ääni, 1976 Itäsuomalaisen lapsen päivä, 1979 Perhe on paras. Papurikon pakinoita, 1980 Sapotillit eli Meidän pojat ja taikuri Tillin tytöt, 1979 Kaukometsä, 1984 Teemu, karvainen kaveri. Laulavan Lintukoiran toinen elämä, 1985 Taivastelija, 1986 Tärisevä enkeli ja muita juttuja, 1986 Murha c-mollissa, episodi erään varatuomarin elämästä, 1988 Ukki ja mummi, 1988 Hyvä Suomi. Aapelin lukemisto 1: kevät, 1989 Koirapostia, 1989, äänikirja 1990 Kuulolla, pakinoita, 1989 Ollos iäti muistettu, arkkipiispamme Paavali (yhdessä piispa Ambrosiuksen ja Heidi Vaaliston kanssa), 1989 Hyvä Suomi. Aapelin lukemisto 2: syksy, (yhdessä muiden kanssa) 1990 Elämän sirkus, (yhdessä muiden kanssa) 1991 Elämänpuu, rakkauden puu: ihmisille, joiden lähellä on lapsi, 1991 Ensiaapinen (yhdessä Maijaliisa Dieckmannin kanssa), 1991 Reppurin tarinoita, 1993 Harmittava takaisku. Erään potilaan tarina, (yhdessä Matti A.K. Mattilan kanssa) 1995 Utjärven uljaat naiset, 2002 Pikkupapin tarinoita, 2003 Tonttutyttö Tarleena matkalla jouluun, 2003 Muistelmia

Kaipauksen ja kiitoksen kirja, (kirja Elina ja Pentti Karjalaisen 47 yhteisestä vuodesta) 1998 Isän tyttö. Lapsuuden muistelmia, 1999 Villit vuodet. Muistelmia toimittajavuosilta, 2000 Koskesta suvantoon. Muistelmia vanhenemisen vuosilta, 2001 Uppo-Nalle-kirjat

Uppo-Nalle, 1977 Uppo-Nallen ohjekirja, 1978 Uppo-Nallen talviturkki, 1978 Uppo-Nalle ja setä Tonton, 1981 Uppo-Nalle ja Nukku-Ukko, 1982 Uppo-Nallen ystäväkirja, 1982 Uppo-Nalle eksyksissä, 1984 Uppo-Nallen värityskirja, 1984 Uppo-Nallen kootut runot, uponneen kansan lauluja, 1985 Uppo-Nalle laulujen laineilla, 1986 Uppo-Nalle ja erakko, 1987 Uppo-Nalle ja kultahippu, 1989 Uppo-Nalle ja merikarhun tytär, 1990 Uppo-Nalle ja pikkuponi, 1992 Uppo-Nalle ja Kumma, 1993 Uppo-Nalle ja sukelluskello, 1994 Uppo-Nalle ja linnan juhlat, 1995 Uppo-Nalle löytää ystävänsä, [kokoelma aiemmin julkaistuja] 1996 Uppo-Nallen iltasatuja, 1997 Uppo-Nalle. Suuri seikkailija, [kokoelma aiemmin julkaistuja] 1999 Uppo-Nallen juhlakirja, 2000 Uppo-Nallen pojat Australiassa, 2001 Uppo-Nallen runoaarre, 2001 Uppo-Nallen kokkikoulu, [ruokaohjeita] 2002 Uppo-Nallen saturetki, 2004 Uppo-Nallet pienemmille lapsille

Uppo-Nalle ja pikkueläimet, 1991 Uppo-Nallen kukkakirja, 1991 Uppo-Nallen lintukirja, 1993 Uppo-Nallen puukirja, 1993 kirjoista uudet laitokset 2004 nimellä Uppo-Nallen ystävät Huomionosoitukset

Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1972 Suomen aikakauslehdentoimittajien liiton palkinto 1979 Suomen sanomalehtimiesten liiton Sananvapauden miekka 1980 Suomen Valkoisen Ruusun mitali 1982 WSOY:n tunnustuspalkinto 1981, 1983 ja 1996 Aikakauslehtien liiton tunnustuspalkinto 1985 Valtion nuorisokirjallisuuspalkinto 1986 Savonia-palkinto 1987 Kirkon kirjallisuuspalkinto 1990 Pro Finlandia -mitali 1997 Tirlittan-palkinto 2001 Kirjapöllö-palkinto 2001 Kuopio-mitali, 2002 Lastenkulttuurin valtionpalkinto 2004

http://www.kirjojentakana.fi/elina-karjalainen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elina_Karjalainen