Grels Mattsson Krekola

Kurikan Krekolan isäntä vuosina 1571-1606.

Miedonkylän Krekolan uudistilallinen Kreko Matinpoika Lohikoski eli Hirvi sopisi patronyymin ja lisänimen perusteella Matti Laurinpoika Hirven pojaksi, mutta tästä ei ole todisteita. Hirvelän talon lehmien lukumäärä vuodesta 1560 vuoteen 1570 nousi, joten Kreko ei ainakaan Hirvelästä olisi saanut talon aloitukseen tarvittavaa alkupääomaa. Krekola ja Hirvelä sijaitsivat Kyrönjoen vastakkaisilla puolilla. Krekolan uudistila saatettiin perustaa joen itäpuolella sijainneen talon latvamaille. (Tapio Piirron tiedonanto 2020)

Kreko Matinpoika oli tilan Krekola isäntä Miedonkylässä Kurikassa vuosina 1571-1606. Hän maksoi vuotuisveroja vuodesta 1575 lähtien. Gres Matss Låhikåski sai sakon Ilmajoen talvikäräjillä vuonna 1574. Gregers Hirvi mainittiin Ilmajoen käräjillä vuonna 1592. Hän toimi lautamiehenä vuosina 1577-1585.
Prusi Krekonpoika merkittiin isäntänä vuosina 1607-1634. Vuoden 1627 ruotu- ja väenottoluettelossa hänen iäkseen merkittiin 63 vuotta.
Talosta varustettiin ratsumies vuosina 1612-1613 ja vuonna 1633, sekä drabantti vuonna 1615.
Poika Niiles Prusinpoika merkittiin vuoden 1627 ruotu- ja väenottoluettelossa, ikä 22 vuotta.
Kreko Prusinpoika merkittiin isännäksi vuoden 1633 ruotu- ja väenottoluettelossa, ikä 43 vuotta.
(Tapio Piirto: Ilmajoki 1546-1634. Ilmajoki 2007, s.14)

Ilmajoen talvikäräjillä 1693 Krekolan isäntä Iisakki Tuomaanpoika kanteli Kakkurin isännästä Martti Pertunpojasta ja tämän osaveljistä koskien Lehtikosken myllypaikkaa ja kalastusta. Hän esitti oikeudessa kihlakunnan tuomion 5.8.1594, mikä todisti, että Krekolan aikaisempi asuja Kreko Matinpoika oli ostanut Mikki Mikinpojalta Lehtikosken haaran (Lächti Kåski haara) kaikkine siihen kuuluvine omistuksineen maalla ja vesillä. Iisakki Tuomaanpoika halusi nyt vahvistuksen tulkinnalleen, että itse koski kuului myös kauppaan. Matti Pertunpoika kertoi, että kyseinen haara oli ollut torppa tai talo. Hän myös sanoi nauttineensa koskea ikimuistoisesti ilman valituksia. Hän omisti lisäksi kosken vieressä olevan pellon ja niityn. Iisakki Tuomaanpojan maa sijaitsi kauempana. Oikeus päätti, että Martti Pertunpoika sai pitää myllypaikkansa. Iisakki Tuomaanpoika sai rakentaa oman myllypaikan oman maansa rantaan.
(Markku Pihlajaniemi: Kurikan Miedonkylän Krekola. Eteläpohjalaiset Juuret 3/2008, Ilmajoen kirjapaino IL-MO 2008, ss.68-74)