How are you related to Helmi Sampolahti?

Connect to the World Family Tree to find out

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Helmi Sampolahti (Arponen)

Also Known As: ""Pakkalan Helmi""
Birthdate:
Birthplace: Jääski, Finland
Death: June 27, 1994 (81)
Seinäjoki, Finland
Place of Burial: Pihlajavesi, Keuruu, Finland
Immediate Family:

Biological daughter of Juhana Eliaanpoika Arponen and Riitta Antintytär Arponen
Adopted daughter of Olga Maria Pakkala
Wife of Jorma Rudolf Sampolahti
Fiancée of Reino Olavi Mäenpää
Sister of Antti Arponen; Matti Arponen; Elina Viitakunnas; Aina Kesäläinen; Hilkka Törnvall and 3 others

Occupation: Kirjakauppias, kirjanpitäjä
Managed by: Private User
Last Updated:

About Helmi Sampolahti

Kirjakauppias Pihlajavedellä 36 vuoden ajan. Pakkalan kaupan kiinteistön omistaja.

Sitä ennen kauppias Olga Pakkalan kirjanpitäjä ja adoptiotytär.

Lotta Svärd -järjestön aktiivi. Palveli puhelinkeskuksessa Viipurissa koko talvisodan ajan, ja Rautjärvellä ja Pihlajaveden paikallisosaston tehtävissä jatkosodan aikana.


Syntymä / Birth / Рождение:

Avioliitto / Marriage / Брак:

Helmi Arponen avioitui Jorma Sampolahden kanssa Helsingissä 8. huhtikuuta 1950.

Kuolema / Death / Смерт:

Helmi Sampolahti kuoli Seinäjoella 27. kesäkuuta 1994.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Helmi Arponen syntyi 5. kesäkuuta 1913 Lanan tilalla Jääsken Lottolassa. Kylä sijaitsee Etelä-Karjalassa sodassa menetetyllä alueella. Hänen vanhempansa olivat suutari Juho Eliaanpoika Arponen (29.5.1857 – 17.12.1918) ja kirvulainen käsityönopettaja Riitta Antintytär Ovaska (5.8.1870 – 30.5.1929). Helmi oli sisarusparven toiseksi nuorin. Hänellä oli neljä veljeä: Antti, Matti, Johannes ja Heikki ja neljä siskoa: Elina, Aino ja Hilkka ja Alma, joka kuoli lapsena.

Lapsuus

Helmi kävi kansakoulun, ja keväällä 1926 koulun päättyessä Helmi täytti 13 vuotta. Koulutodistus on mainitsemisen arvoinen: laskennossa, muoto- ja mittausopissa, piirustuksessa voimistelussa ja käsitöissä 10; uskonnossa, äidinkielessä = lukemisessa ja oikeinkirjoituksessa, maantieteessä, historiassa, luonnontieteessä, kaunokirjoituksessa ja kasvitarhanhoidossa oli kaikissa 9. Katso todistus klikkaamalla tästä.

Tuolloin oli tapana lähettää talon tyttäret johonkin sukulaistaloon opettelemaan talon töitä, ja niin Helmi lähetettiin Seppälän tädille pikkupiiaksi. Täti oli napakka emäntä, jolla kaikkien paikojen piti olla kunnossa. Seppälässä työskennellessä Helmi sai hyvän koulutuksen huushollin pidosta. Täti piti huolen, että kaikki tuli tehtyä kunnolla, hänen mielensä mukaan. Pyhän tienoissa Helmi pääsi käymään kotona Lanalla. Nuo käynnit olivat mieleisiä ja odotettuja. Hyvin voi kuvitella, että koti-ikävä vaivasi 13-vuotiasta.

media.geni.com/p13/c0/16/51/1a/5344485e50105655/helmi_arponen_rippikuva_1928-29_e-r_kok_large.jpg?hash=0bbee03e06ce72bd1fb2fdf304f09b6bf455fa6538896d9a513b9d9390a603d3.1704614399Helmi rippikuvassaan.

Yllättäen Lanan tila myytiin ja Helmi muutti veljensä Matin asuntoon Jääskessä. Vuonna 1928 Helmi pääsi ripille Jääsken kirkossa. Samana vuonna kuoli äiti-Riitta ja se oli Helmille kova isku.

Nuoruus

Rippikoulun jälkeen Helmi haki Kouvolaan yksityiseen Weckmannin kauppakouluun ja pääsikin, vaikka oli hakijaksi liian nuori, vasta 15-vuotias. Koulussa opetettiin erikoisesti kirjanpitotaitoa ja siitä opista Helmillä oli hyötyä monta kertaa.

Ensimmäinen työpaikka löytyi sanomalehti-ilmoituksen perusteella Turun Osuuskaupan kangasosastolta. Reipas tyttö matkusti Turkuun, mutta pyrittyään johtajan puheille saikin kuulla tältä, että hakemukset olisi pitänyt lähettää Helsinkiin. Johtaja lupasi kuitenkin järjestää Helmille harjoittelijan paikan Eerikinkadun myymälästä. Turussa olisi pitänyt osata ruotsia ja koulussa opittu taito ei riittänyt puhumiseen, ja niin tyttö siirrettiin ensin Piikkiön myymälään ja sitten Raisioon. Raisiossa ollessaan liittyi Helmi Raision Lotta-osaston jäseneksi 20.11.1934.

Tuli vuosi 1936. Helmillä ilmeni ongelmia kurkkunsa kanssa ja lääkäri suositteli hänet etsimään työpaikkaa Sisä-Suomesta, koska hänen kurkkunsa ei kestänyt kosteaa meri-ilmastoa. Pihlajaveden Puuteollisuus haki juuri näihin aikoihin lehti-ilmoituksella konttoristia ja Helmi haki sitä paikkaa. Kahden viikon kuluttua tuli Pihlajavedeltä kirje kauppias Olga Pakkalalta. Hän kertoi olevansa sahan johtokunnan jäsen. Samalla hän ilmoitti, että Helmin hakema paikka oli jo täytetty, mutta häneltä itseltään oli lähtenyt juuri kirjanpitäjä (Hilja Jussila) pois ja niin hän tarjosi Helmille paikkaa. Hän pyysi Helmiä käymään Turussa kaupunginvouti Väinö Luoman ja hänen Lyydia-vaimonsa luona juttelemassa. Luomalla oli kesähuvila Pihlajavedellä ja he olivat Olga Pakkalan hyviä ystäviä. Luultavasti heidät oli valtuutettu katsastamaan myös Helmiä. Ensin Helmi empi, mutta meni kuitenkin käymään ja niin asia oli selvä. Luomat ihastuivat nuoreen ja yritteliäiseen tyttöön, joka oli myös lotta. Tämä vahvisti Olgan valintaa, olihan hän itse ollut perustamassa Lotta-Svärd-toimintaa Pihlajavedellä.

Muutto Pihlajavedelle

Pihlajaveden asemalla oli Olga Pakkala Helmiä vastassa, halaten vierasta nuorta naista aivan kuin oma äiti. Helmistä tuntui, että hän oli saapunut kuin kotiin. Talossa asui kaupan henkilökuntaa, emännöitsijä Viivi Kallio ja kaupan hoitaja Artturi Mäkinen. Kaikesta näki, että talo oli varakas. Olga vei Helmin isoon kamariin, jonne Viivi oli kattanut kahvipöydän. Seinillä oli paljon tauluja, oli hieno topattu kalusto, harmoni ja paljon kukkia, kaakeliuuni, jolla seinällä kaksoisovet. Vieressä toinen huone, jota kutsuttiin Olga-tädin huoneeksi. Siellä oli valkoinen kalusto; kirjoituspöytä + tuoli, piironki, sohva, tädin sänky alkovissa, kirjahyllyt täynnä nahkakantisia kirjoja, pesupöytä eli komuutti ja yöpöytä.

Viivin ja Artturin huoneet olivat rakennuksen asemanpuoleisessa päädyssä rinnakkain ja Helmille oli varattu vinttikamari, söpö pieni huone. Siellä oli kalusteena sänky, pöytä, 2 tuolia, keinutuoli, kirjahylly ja vaatekomero. Ensimmäisen vinttikamarissa nukutun yön jälkeen, lähti Helmi totutulle aamukävelylleen. Oli pimeä lokakuun aamu. Helmi kysyi Viiviltä mihin päin on parasta lähteä ja hän sanoi: ”Lähde Sahan suuntaan, sinne joudut usein menemään.” Sain mennä Koipisillalle saakka ennen kuin näin asuttuja öljylampun valoja. Kyllä olen korpeen tullut, mitenkähän tässä tytön käypi” ajatteli Helmi katsellessaan ympäröivään pimeyteen.

media.geni.com/p13/80/20/ae/5a/5344485e50105652/helmi_kaupan_konttorissa_001_2__large.jpg?hash=b935603938cd77b8bc98f6b68cffcdb40e6d6799e231aff03cda5c78cae29d68.1704614399Helmi Pakkalan kaupan konttorissa.

Aamukahvipöydässä Helmi kauhisteli Viiville kylän hiljaisuutta ja harvaa asutusta. Viivi tähän: ”Varroppa torstaihin, jolloin opintokerho kokoontuu Nuorisoseurantalolla. Sinne sinun pitää mennä. Siellä kylän nuoret kokoontuvat, ensin opiskelevat ja sitten tanssivat päälle. Sinne tulee poikia ja tyttöjä. – –”

Tuli torstai-ilta. Olga-tädin toivomus oli, että Helmi menisi Nuorisoseuran opintokerhoon ja niin hän sitten lähti 16-vuotiaan Erkki-pojan kanssa talolle. Ensimmäisessä penkissä, Helmin edessä istui nuorimies. Kun tuli tanssin aika, juuri sama poika haki Helmiä tanssiin. Hän oli kasvoiltaan miellyttävän näköinen, hymyilevä ja esitti itsensä Reino Mäenpääksi. Poika tuntuikin Helmistä mukavalta. Talolle saapui myös poikia SK-puvuissa. He olivat olleet harjoituksissa.

media.geni.com/p13/61/25/d4/d8/5344485b0be7b5be/1_large.jpg?hash=085baec40f69fdadba1f2c8faa59f28030ac936dbc72285d9bdba963bc071214.1704614399Suojeluskunnan ja lottien toiminta oli voimissaan 1930-luvulla. Pihlajaveden lottia nuorisoseurantalon portailla 1930-luvun lopulla. Edessä vasemmalla Olga Pakkala ja hänen takanaan Helmi Arponen.

Nuorta rakkautta

Helmi oli "uusi tyttö" paikkakunnalla ja sai huomiota osakseen. Helmi ja Reino alkoivat kulkea yhdessä ja tästä Olga oli tyytyväinen, olihan Reino hänen hyvän ystävänsä Ilmi Mäenpään poika. Pyhisin Helmi ja Reino tekivät patikkaretkiä, kävellen usein Haapamäelle saakka. Siellä nuoret kävivät tavallisesti Leppälän kahvilassa juomassa kahvikupillisen ja sen jälkeen patikoivat takaisin kotiin. Helmi työskenteli Pakkalan kaupan kirjanpitäjänä ja välillä hän kävi auttamassa rouva Aura Sistoa Sahan konttorilla. Olga pani Helmin koulutukseen, Valistusseuran kirjeopiston kautta, jossa hän suoritti libristitutkinnon (myynnin ammattitutkinto kirjakaupoille) Helsingissä.

media.geni.com/p13/20/36/87/3a/5344485a4fe70163/helmi_arponen_ja_olga_pakkala_large.jpg?hash=a0551b3938a681403cec6f0cf7c227fee7de5ccf0a7c3a90fd852b5eb7d42769.1704614399Helmi ja adoptioäiti Olga Pakkala.

Olga adoptoi Helmin

Tuli vuosi 1937. Olga kertoi haluavansa adoptoida Helmin tyttärekseen. Helmi suostui tähän mutta vaati, että hänen sukunimenään on jatkossakin Arponen. 4.5.1938 adoptiopäätös sai vahvistuksen. Vuosia tämän jälkeen hänet tunnettiin ”Pakkalan Helminä”.

Kihlajaiset ja opiskelua

Kesällä 1938 Reino ja Helmi kihlautuivat. Syksyllä Helmi aloitti Ahlmannin emäntäkoulun Tampereella. Koulu oli mieleistä aikaa Helmille ja hän oppi mm. kutomaan. Tuli syksy 1939. Koulun johtaja kertoi, että koulu on keskeytettävä kaksi viikkoa ennen varsinaista loppua. Oli varustauduttava sodan alkamisen varalle ja koulusta tehtäisiin sotilassairaala. Niin nuoret saivat todistukset ja palasivat koteihin.

Sodan merkit ilmassa

Pihlajaveden Lotta Svärd paikallisosaston jäsenluettelossa Helmin jäsennumero on 139. Liittymispäiväksi on merkitty 9.1.1937. [3]

Pihlajaveden miehet olivat saaneet liikekannallepanomääräyksen ja Reino joutui lähtemään Keuruulle ennen Helmin kotiutumista Tampereelta. He kerkesivät kuitenkin puhua puhelimessa. Tämän jälkeen nuoret eivät enää nähneet, sillä Reino kaatui Taipaleen taistelussa 10.12.1939. Suru oli pakahduttava. Helmi kerkesi ennen tätä saada Viipuriin yhden iki-ihanan kirjeen Reinolta. Helmi säilytti tuon kirjeen koko elämänsä ajan.

media.geni.com/p13/fd/1c/4e/4f/53444854bccd14fa/reino_maenpaa_large.jpg?hash=b67f9c8f1c4a4ce740c7aaaa25dd757f92ce117cc171b4bc465fe2c31ebbcf14.1704614399Kihlapari Helmi ja Reino vuonna 1938

Helmi oli lotta ja käynyt Tuusulan Lotta-opistolla viestikursseilla v. 1938. Jyväskylän piiristä tuli kehotus lähteä Viipurin Markovillaan saamaan lisäopetusta viestinnässä. Helmi saapui Viipuriin 15.11.1939. Kurssi meni hyvin ja oli loppumaisillaan marraskuun 30. päivänä 1939, kun aamulla klo 9 alkoivat ilmahälytykset ulvoa ja pian palopommit putoilivat kaupunkiin. Ympäri kaupunkia oli useita tulipaloja. Talvisota oli alkanut.

Lottia pyydettiin jäämään Viipuriin sotilaskeskuksiin. Helmi, niin kuin muutkin tytöt olivat kauhuissaan ilmapommituksen jäljiltä, mutta lopulta Helmi rohkaisi mielensä ja kättä nostamalla ilmaisi halukkuutensa tehtävään. Lopulta Viipuriin jäi kurssilaisista kolme tyttöä.

Kuusi lottaa loukussa Viipurissa

Helmi määrättiin Neitsytniemelle K.T.R.2 kasarmialueelle. Siellä oli 100 läpän puhelinkeskus, jossa työskenteli jo muutamia viipurilaisia lottia. Helmi oli koko talvisodan ajan samassa keskuksessa.

Viipuria pommitettiin tuhoisasti:

10. helmikuuta – ”tuhopolttolauantai”
Tuhopolttolauantai oli siihen asti kovin Viipuriin kohdistunut palopommitus lauantaina 10. helmikuuta 1940.

11. helmikuuta – ”rumputulisunnuntai”
Rumputulisunnuntai oli talvisodan Viipurin taistelun siihen asti tuhoisin tykistöpäivä 11. helmikuuta 1940.

14. helmikuuta – ”lopun ennepäivä”
Lopun ennepäivä oli talvisodan ajan Viipurin pahin muu kuin palopommitus 14. helmikuuta 1940. Palopommejakin pudotettiin, mutta suhteellisen vähän tässä pommituksessa. Välillä tuli pitkäkin tauko, mutta kello 10.31 putosivat seuraavat pommit Neitsytniemelle, josta kehittyikin tämän sirpale- ja räjähdyspommein tehdyn pommituksen painopistealue. Pommituslentojen kokonaismääräksi lasketaan noin 150 konetta eli varsin paljon, mikä kertoo siitä, kuinka tärkeänä venäläiset Viipuria pitivät.

18. helmikuuta – ”tuhon sunnuntai”
Tuhon sunnuntai oli talvisodan ankarin Viipuriin kohdistunut palopommitus 18. helmikuuta 1940. Sen aikana huomattava osa kaupungista syttyi palamaan ja tuhoutui maan tasalle. Tuhon sunnuntaihin loppui myös kaupungin siviilielämä sillä erää. Kaupunginkanslia suljettiin ja viimeiset virkamiehet evakuoitiin. Tuona päivänä piti myös lottien poistua kaupungista. Autoja täytettiin ja lopulta 6 lottaa, Helmi yhtenä heistä, eivät mahtuneet kuljetuksiin. Lotat yöpyivät Hagmanin kellarissa, linnaa vastapäätä. Tytöt joutuivat odottamaan kolme pelottavaa päivää, ennen kuin Luumäeltä saakka tilattu auto tuli heitä hakemaan. Lotat pääsivät lopulta onnellisesti Luumäelle, jossa oli lottien kokoamiskeskus. Sieltä alkoi matka junalla kotiin.

Helmin Talvisota alkoi 1.12.1939 ja päättyi 23.2.1940.

media.geni.com/p13/21/e5/d2/1a/5344485e5014697a/4240_large.jpg?hash=177da2b35d2c9bb7f50cda96444e5946e2e0c654f4399583125670b9dc99fcc1.1704614399Pommituksen jälkiä Viipurissa 5.2.1940. SA-kuva.

Raskain mielin

Sota, Reinon kaatuminen ja lottien jääminen Viipuriin ja hermoja raastava odotus pelastumisesta olivat jättäneet jälkensä Helmiin. Hän kirjoittaa tuosta ajasta itse näin:

”Kotona en pystynyt tekemään mitään. Seisoin vain ison kammarin ikkunan ääressä ja katsoin, kun jatkuvasti meni evakkojunia pohjoiseen. Olin väsymyksestä kankea. En osannut nauraa enkä itkeä. Sota oli käynyt hermoihini. Lumi alkoi vähitellen sulaa, kevät teki tuloaan. Kerran kävellessäni pihalla huomasin, että pieni keltainen kukka, pälven keskellä, oli aukaissut terälehtensä. Se näky sai minut pysähtymään, nauramaan ja itkemään samalla kertaa. Se vapautti minut kaikista kahleistani. Siitä lähtien olen rakastanut krookuksia, kevään airueita.”

Syttyi jatkosota ja Helmi sai komennuksen Rautjärvelle. Hän palveli siellä neljä kuukautta, jonka jälkeen hänen oma lottapiirinsä anoi hänet oman paikallisosaston tehtäviin.

Helmille myönnettiin Talvisodan ajalta I-luokan vapaudenmitali urheudesta ja molempien sotien muistomitalit.

Helmin kauniista käsialasta kertoivat Koipikankaan sankarihaudoille vuonna 1940 pystytetyt valkoiset puuristit, joihin Helmi tekstasi sankarivainajien nimet.

media.geni.com/p13/12/84/e4/49/5344485e5014b743/sankarihaudalle_pystytettiin_valkoiset_puuristit_kesalla1940_large.jpg?hash=535ae91818862d64b24042f4e4f7e52fba21d31038de6ff12bb2aa144e00e32d.1704614399Pihlajaveden sankarihautojen valkoiset puuristit kesällä 1940. Myöhemmin ne korvattiin kiviristeillä. Kuva: Maija Korjan kokoelma.

Olga nukkuu pois, Helmi tekee yhtiöjärjestelyjä Pakkalan osalta ja Pakkalaan tulee uusi kauppias

Olga Pakkala kuoli 31.12.1947. Helmi koki jäävänsä aivan yksin. Lottajärjestö oli lakkautettu, samoin sotilaspojat. Artturi Mäkinen ja Viivi Kallio olivat menneet naimisiin ja muuttaneet Pakkalan piharakennukseen asumaan. Vastuu kaupasta siirtyi perinnön kautta Helmille.

Olga oli jo ennen kuolemaansa suunnitellut yhtiön omistussuhteiden muuttamista niin, että pankkialalle suuntautunut Artturi vapautuu kauppiaan tehtävästä. Hän ei kerennyt toteuttaa tätä, ja asia jäi Helmin hartioille. Vuosi 1948 jatkettiin vanhalla kokoonpanolla. Tuona aikana Helmi kutsui yhtiökumppanikseen ja uudeksi kauppiaaksi veljensä Heikki Arposen. Muiksi yhtiökumppaneiksi tulivat veli Matti Arponen sekä pihlajaveteläinen Kalle Heinonen. 13.4.1949 perustettiin kommandiittiyhtiö Pakkalan seuraaja H. Arponen ja Kumppanit.

Jorma saapuu Helmin elämään

Helmin ja Jorma Sampolahden tutustutti toisiinsa Jorman sisko Salli, jonka kanssa Helmi oli ystävystynyt jo aikaisemmin. Vaikka Helmi oli Reinon kuoleman jälkeen vannonut, että hän ei mene enää naimisiin niin toisin kävi. Helmi ja Jorma menivät kihloihin 1949 ja heidät vihittiin Helsingissä Töölön kappelissa 8.4.1950.

media.geni.com/p13/a5/d9/46/97/5344485e5014b75f/helmi_ja_jorma_haakuva_001_2__large.jpg?hash=87d8c9797b92ede39b7d78eaabb21fd1fc66fbdb034be1bbbe49803e426960ed.1704614399Hääpari Helmi ja Jorma vuonna 1950.

Jorma muutti Kristiinan kanssa Pihlajavedelle ja Helmi otti kirkassilmäisen Kristiinan tyttärekseen. Vuotta myöhemmin syntyi Mehiläisen sairaalassa yhteinen tytär Päivi.

Jorma perusti Pihlajavedelle Auto- ja konekorjaamo Hejon. Helmin ja Jorman elämän täytti työnteko. Myös Helmin työpäivät olivat pitkiä, eikä lepohetkiä ollut paljon, jos ollenkaan. Helmi hoiti alussa sekä kaupan, että korjaamon kirjanpidon ja toimi korjaamon ”juoksutyttönä”. Samalla hän piti ns. Haapamäen sivuapteekin lääkekaappia konttorista käsin. Pakkalan kaupan yhteydessä olevaa kirjakauppaa Helmi kerkesi hoitaa 36 vuotta.

Helmi kasvattajana

Helmi oli napakka kasvattaja, muita ihmisiä arvostava, ahkera järjestyksen ihminen. Tyttöjen piti ottaa osaa talon töihin, omat jäljet oli korjattava ja auttaa piti aina, jos joku apua tarvitsi.

Jostain Helmi kuitenkin löysi aikaa ison pihan hoitamiseen sekä marja- ja sienireissuille. Hän harrasti käsitöitä ja piti lukemisesta koko elämänsä ajan. Hänellä oli myös runojen kirjoittamisen taito.

Helmi kuului mm. SPR:n Pihlajaveden osastoon, Mannerheimin Lastensuojeluliittoon ja jo Pakkalan Olgan aikaan hän oli liittynyt Nuorten Kristilliseen Yhdistykseen.

Seurakunta oli Helmille tärkeä ja kristillisyys ja usko olivat hänen kantava voimansa läpi elämän. Sunnuntain jumalanpalveluksiin osallistuttiin koko perheen voimin.

Vapaa-ajanviettoa

Välillä löytyi pieniä hetkiä vapaa-aikaakin ja silloin perhe matkasi Selkisaareen. Kesäisin Pakkalassa kävi paljon vieraita, erityisesti sukulaisia. Se oli lapsista hauskaa ja kaikki serkukset tuntuivat kuin sisaruksilta, olivathan he kovin saman ikäisiä.

media.geni.com/p13/fa/ef/97/3b/5344485e50105653/img-3993_kopio_large.jpg?hash=4a8114bc67b33f981d0bb42a83123752c52b934ab53345c8953d48a4ce46cf18.1704614399Helmi Sampolahti.

Sairautta ja voimien hiipumista

Aika kului ja 70-luvun loppupuolella Jorma sairastui ja Hejo lopetti samalla toimintansa. Lopulta Helmi oli loman tarpeessa. Tästä kertoo seuraava ote Helmin kirjeestä Suomen naisten Huoltosäätiölle 80-luvun alussa. Helmi hakee tuettua lepo- ja virkistyslomaa itselleen.

”Olen hoitanut miestäni kotona kolmen vuoden ajan. Häntä on autettava monella lailla ja lisäksi joudun hoitamaan kaikki talomiehen hommat. Olen hyvin väsynyt päivittäisestä työmäärästä, koska itsekin olen jo vanha ja sairas. Elämme tällaisessa suuressa vanhassa talossa, jossa lämmitysaineena käytetään palaturvetta, joten lämmitys antaa paljon työtä ja vie aikaa. Lisäksi ovat lumityöt ja siivoukset ja muut taloushommat. Työpäiväni ovat n. 12 h.”

Helmi pääsi kuntoutusjaksolle, mutta sai siellä ollessaan aivoveritulpan ja halvautui toiselta puolelta. Ajan kuluessa hän kuntoutui halvauksesta täysin ennalleen.

Pakkala myydään, Jorma kuolee ja Helmi muuttaa Seinäjoelle

Vuonna 1985 Helmi ja Jorma Sampolahti myivät kauppakiinteistön ja korjaamon Matti ja Sinikka Kanervalle. Sopimuksen mukaan he saavat kuitenkin jäädä asumaan kiinteistöön siihen asti, kun aiottu muutto Seinäjoelle tulisi ajankohtaiseksi.

Jorman tila heikkeni ja hän menehtyi 11.3.1986. Helmin ja Jorman suunnitelmat yhteisestä muutosta Seinäjoelle, Päivi-tyttären perheen luo, ei toteutunut Jorman osalta, mutta Helmi muutti Seinäjoelle heti Jorman kuoleman jälkeen.

Helmi asui Päivin ja Anteron luona 8 vuotta. Nyt hänellä oli aikaa lukemiselle ja lastenlasten puuhien seuraamiselle. Tärkeäksi paikaksi muodostui seurakunnan pienpiiri ystävineen.

media.geni.com/p13/fd/ae/93/93/5344485e51e9062f/160560832_2860818290896918_4187692868039758376_n_large.jpg?hash=28b385870bd4bd5ca169c0c8f5bbca349fced93d3ae324dc0d9cd0c7f6d0e973.1704614399Helmi rakkaan ompeluharrastuksensa parissa.

Helmi kerkeää täyttää 80 ja juhlia ystäviensä kanssa

Helmin 80-vuotisjuhlia vietettiin sukulaisten ja ystävien kanssa. Anita Vatanen toi pikkubussillisen Pihlajaveden ystäviä juhliin mukaan. Se oli päivänsankarille yksi parhaista lahjoista!

Voimat ehtyivät ja seuraavana vuonna Helmi siirtyi ajasta ikuisuuteen 27.kesäkuuta 1994 Seinäjoella. Hänet siunattiin haudan lepoon miehensä Jorman ja Olga-tädin viereen 9. heinäkuuta 1994. [2]

media.geni.com/p13/5c/54/48/3d/534448552290f666/p1500041_large.jpg?hash=a0d4d2bf5f1e317f96dcf5950487a234163a2d2772d246d484fcef8c763df3f5.1704614399Jorma ja Helmi Sampolahden ja Olga Pakkalan hauta Pihlajavedellä Koipikankaan hautausmaalla. Kuva: Heikki Siltala 2016.


Lähteet

[1] Kirkonkirjat

[2] Anu Vuorinen, kooste

[3] Pihlajaveden Lotta Svärd paikallisosaston jäsenluettelo

Lisätietoa

Elämäkerran on kirjoittanut Anu Vuorinen.

Anu Vuorisen kirjoittama tarina Helmi ja Jorma Sampolahdesta on julkaistu myös Aisapuu-lehdessä, numero 119 maaliskuu 2021.

Valokuvat ovat Anu Vuorisen kokoelmasta, mikäli kuvatekstissä ei ole mainittu muuta. Lisää kuvia on Media-aineisto-välilehdellä.


Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 66. viikkoprofiili (15.03.2021-21.03.2021) ja Karjalan 248. viikkoprofiili (06.09.2020-12.09.2020).

view all

Helmi Sampolahti's Timeline

1913
June 5, 1913
Jääski, Finland
July 4, 1913
Jääski, Finland
1994
June 27, 1994
Age 81
Seinäjoki, Finland
July 9, 1994
Age 81
Koipikankaan hautausmaa, Pihlajavesi, Keuruu, Finland