Henrik Koskue

Heikki Olavinpojan vanhempia ei tunneta.
Lasten äiti tuli Kihniästä,
Markku Pihlajaniemi, Koskuen Heikki Ollinpojan vaimo ja tytär, Eteläpohjalaiset Juuret 3/2024

Kihniän vävy
Pentti Jaakonpojan talo, Kihniä 1601
Pentti Jaakonpoika "Kihno" 1598–1625. Vain kymmenysverot vuoteen 1607 saakka. Vuoden 1627 ruotu- ja väenotto-
luettelon mukaan ikä 70 vuotta. H K M Diur Skytt 1625. Talosta varustettiin ratsumies puoliksi Klemetti Knuutinpojan
kanssa 1612–1613.
Poika Bärndt Pentinpoika, 1626–1633. Vuoden 1627 ruotu- ja väenottoluettelon mukaan ikä 40 vuotta, vuoden 1633
luettelossa 52 vuotta. H. K. M. Diur Skytt 1626–1633.
Heikki Paavonpoika 1634.
Bärndt Pentinpojan vävy Heikki Ollinpoika vuoden 1633 ruotu- ja väenottoluettelon mukaan, ikä 25 vuotta.
Heikki Paavonpoika, 1634.
Talo Heikki Ollinpojan autio 1647–1655.
Lähde: Tapio Piirto, Ilmajoki 1546-1635, yhteenveto voudintileistä

• Kirjassa Vilho Puro, Koskuun ukoon kersat, ei esitetä arveluja siitä, mistä Heikki tuli Koskuelle.
• Heikki Olavinpojan vanhemmat eivät selviä ”Suur”Ilmajokea koskevista lähteistä (veroluettelot ja tuomiokirjat).
• DNA tests show that Heikki is NOT son of Laatu family !!!
• Ylläpitäjien kesken keskustelu Heikki Koskuen vanhemmista: joulukuu 2017. DNA-testien mukaan ei ole Laadun perheen poika (suora Laadun mieslinjan jälkeläinen ja sama Koskuen jälkeläinen testattu).
• Seuraavissa Laatu SAY:ssa: Heikkiä ei näy Ladussa:
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=50864156
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26163

Haudattu 3.10.1686 3.10.1686 Coskus Gubben Hindrich Oloffsson ALKUPKOMM: 18 Trin:[PYHIMYSP%C3%84IV%C3%84]
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t1838595

lmajoen seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1675-1725 (IC:1), jakso 29, sivu 28: 1686; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6106829 (16. rivi ylhäältä)

Påstbonde Hindrich Olofsson 1662-1673; 1669 vaimo ja poikaa, yksi pojista Majan isäntä
Asutuksen yleisluettelo - Ilmajoki 1655-1674, jakso 24, sivu 24: Isotalo Harri Majala ; Kansallisarkisto:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=64903 / Viitattu 24.8.2021

Asutuksen yleisluettelo - Ilmajoki 1675-1694, jakso 35, sivu 35: Majala Isåtalo ; Kansallisarkisto:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=65940 / Viitattu 24.8.2021

Jalasjärven talonhaltijat
Isotalo l. Vanhatalo l. Koskutjärvi Koskue Jalasjärvi (Tapio Piirron tietoja)
https://users.utu.fi/isoi/talot/all.htm

Pitäjänkartta
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6179189&fullpic=1

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koskue (an):

• Keski-ikäinen Heikki Olavinpoika saapui vuonna 1646 isännäksi Koskutjärvi-nimiselle tilalle eli nykyiseen Isoontaloon. Hän toi mukanaan vaimon ja kolme lähes aikuista poikaansa
• Heikki Olavinpoika harjoitti maanviljelyä ja tervanpolttoa.
• Heikki Olavinpoika valittiin postitalonpojaksi vuonna 1656. Postitalonpojan tuli olla vakavarainen, hyvämaineinen sekä luku- ja kirjoitustaitoinen. Postitalonpoikana olo vapautti maatilan kruununverosta ja sotamiehenpitovelvoitteesta. Koskutjärvi oli postitalona vuoteen 1676 saakka, minkä jälkeen se toimi kestikievarina postitalon etuuksin.
• Heikki Olavinpoika kuoli vuonna 1686 ja haudattiin nimellä Coscus Gubben Hinrich Oloffsson eli Koskuen Ukko Heikki Olavinpoika (Ilmajoen kuolleiden luettelo.) (an)

-
Rauhoitettu Ketkon vanha mänty tai Prunnimänty Tampereentien varrella Ala-Koskuella. Puu aiottiin kaataa 1960-luvulla puhelinlinjan tieltä, mutta lähellä asunut isäntä "suojeli" puun traktorista irrotetulla saksankielisellä laatalla ja sanoi kaatajille puun olevan rauhoitettu ja tekstin olevan latinaa. Myöhemmin puu rauhoitettiin virallisesti.

Vähitellen tulevien vuosikymmenten aikana heidän jälkeläisensä asuttivat koko Koskuen alueen. Suku laajeni myös Jalasjärvelle ja sen lähipitäjiin. Heikki Olavinpojan saapuessa Koskuelle oli koko Jalasjärvellä kuusi taloa, jotka kykenivät maksamaan veroa. Heikki Olavinpoika valittiin postitalonpojaksi vuonna 1656. Postitalonpojan tuli olla vakavarainen, hyvämaineinen sekä luku- ja kirjoitustaitoinen. Postitalonpoikana olo vapautti maatilan kruununverosta ja sotamiehenpitovelvoitteesta. Koskutjärvi oli postitalona vuoteen 1676 saakka, minkä jälkeen se toimi kestikievarina postitalon etuuksin. Heikki Olavinpoika kuoli vuonna 1686 ja haudattiin nimellä Coscus Gubben Hinrich Oloffsson eli Koskuen Ukko Heikki Olavinpoika. Koskutjärven isännäksi jäi Heikin vanhin poika Jaakko Heikinpoika, ja muille veljeksille raivattiin uudistiloja. Heikki Olavinpojan Jaakko Heikinpojalle jättämää tilaa alettiin kutsua Vanhaksitaloksi, vuoden 1797 rippikirjasta lähtien Isoksitaloksi.

Heikki Olavinpojan pojalle Yrjö Heikinpojalle muodostettiin vuonna 1660 Koskutjärven toiselle rannalle Majalan tila, jota alettiin kutsua Majaksi. Maja toimi luultavasti kestikievaritalona 1700-luvun alussa. Heikki Olavinpojan kolmas poika Perentti Heikinpoika aloitti vuonna 1669 isäntänä Seilo-nimisellä uudistilalla. Koskuen kylä alkoi muodostua Isostatalosta, Majasta ja Seilosta. Juvonen oli ollut asumattomana vuodesta 1580, mutta Majan vävy Antti Antinpoika aloitti vaimonsa Sofia Laurintyttären kanssa 1600-luvun lopulla uudisviljelyn tilan mailla. Koskuen väki- ja taloluku alkoi 1700-luvun puoliväliin tultaessa nousta, kun uusia uudisasukkaita saapui.

Kyrönkankaan talvitie kulki Koskuen läpi, ja vuonna 1695 tien Pohjanmaan puoleisen osan kunnossapito määrättiin Jalasjärven ja erityisesti Koskuen asukkaiden tehtäväksi. Korvaukseksi asukkaat vapautettiin verosta. Vielä 1700- ja 1800-luvuillakin tie oli niin kapea, että tienvarren puiden oksat löivät kasvoihin. Koskuen alueella poltettiin tervaa 1700- ja 1800-luvuilla. Suur-Ilmajoen kirkkoherra Salomon Hanneliuksen muistiinpanojen mukaan Koskuella oli Suur-Ilmajoen parhaat tervasmetsät. Terva kuljetettiin pääasiassa Vaasaan. Tervasta saaduilla rahoilla koskuelaiset maksoivat veronsa. Tukinuiton mahdollistamiseksi 1700-luvun lopulla aloitettiin Kyrönjoen koskien perkaus. Koskissa sijaitsevien myllyjen omistajat kuitenkin vastustivat uittoa, koska he pelkäsivät tukkien vahingoittavan myllyjen rakenteita. Tästä syystä perkaus ei onnistunut täysin. Koskuen eteläosasta löytyi laivanrakennukseen soveltuvia mastopuita. Tätä perua on myös Koskuen ja Ilvesjoen rajamailla sijatsevan Mastokankaan nimi.

Puukkojunkkarikaudella 1800-luvulla olot Etelä-Pohjanmaalla olivat rauhattomammat kuin muualla Suomessa. Jalasjärvi ei ollut poikkeus. Varsinkin Koskue hieman syrjäisenä oli hyvinkin epävakaista seutua. Koskuella ei sattunut suuremmin puukkotappeluja, mutta sen sijaan esiintyi varastelua ja yleistä rauhattomuutta. Esimerkiksi valtion metsiä hakattiin ja käytiin varastamassa hevonen Kangasalta saakka. Kyläläisiä rauhoittamaan kutsuttiin vuonna 1872 hurjuudestaan tunnettuja Donin kasakoita. Kasakat saapuivat kylään 23. huhtikuuta, kun Isossatalossa vietettiin häitä. He ottivat Isontalon päämajakseen. Ympäri Koskuetta sijoitetut kasakat liikkuivat aina parin kolmen miehen ryhmissä. He olivat myös Koskuen naisten keskuudessa suosittuja. Kasakat eivät suomea juuri osanneet, mutta osa koskuelaisista oppi vähän venäjää. Kasakat olivat Koskuella vuoteen 1877, jolloin he perimätiedon mukaan lähtivät Turkin sotaan. Kasakat eivät saaneet kylässä juuri mitään aikaan, ja varkaudet ja muu pahanteko jatkui heidän poistumisensa jälkeenkin.

Heikki Olavinpojan vanhempia ei tunneta.
Lasten äiti tuli Kihniästä,
Markku Pihlajaniemi, Koskuen Heikki Ollinpojan vaimo ja tytär, Eteläpohjalaiset Juuret 3/2024

Kihniän vävy
Pentti Jaakonpojan talo, Kihniä 1601
Pentti Jaakonpoika "Kihno" 1598–1625. Vain kymmenysverot vuoteen 1607 saakka. Vuoden 1627 ruotu- ja väenotto-
luettelon mukaan ikä 70 vuotta. H K M Diur Skytt 1625. Talosta varustettiin ratsumies puoliksi Klemetti Knuutinpojan
kanssa 1612–1613.
Poika Bärndt Pentinpoika, 1626–1633. Vuoden 1627 ruotu- ja väenottoluettelon mukaan ikä 40 vuotta, vuoden 1633
luettelossa 52 vuotta. H. K. M. Diur Skytt 1626–1633.
Heikki Paavonpoika 1634.
Bärndt Pentinpojan vävy Heikki Ollinpoika vuoden 1633 ruotu- ja väenottoluettelon mukaan, ikä 25 vuotta.
Heikki Paavonpoika, 1634.
Talo Heikki Ollinpojan autio 1647–1655.
Lähde: Tapio Piirto, Ilmajoki 1546-1635, yhteenveto voudintileistä

• Kirjassa Vilho Puro, Koskuun ukoon kersat, ei esitetä arveluja siitä, mistä Heikki tuli Koskuelle.
• Heikki Olavinpojan vanhemmat eivät selviä ”Suur”Ilmajokea koskevista lähteistä (veroluettelot ja tuomiokirjat).
• DNA tests show that Heikki is NOT son of Laatu family !!!
• Ylläpitäjien kesken keskustelu Heikki Koskuen vanhemmista: joulukuu 2017. DNA-testien mukaan ei ole Laadun perheen poika (suora Laadun mieslinjan jälkeläinen ja sama Koskuen jälkeläinen testattu).
• Seuraavissa Laatu SAY:ssa: Heikkiä ei näy Ladussa:
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=50864156
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26163

Haudattu 3.10.1686 3.10.1686 Coskus Gubben Hindrich Oloffsson ALKUPKOMM: 18 Trin:[PYHIMYSP%C3%84IV%C3%84]
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t1838595

lmajoen seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1675-1725 (IC:1), jakso 29, sivu 28: 1686; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6106829 (16. rivi ylhäältä)

Påstbonde Hindrich Olofsson 1662-1673; 1669 vaimo ja poikaa, yksi pojista Majan isäntä
Asutuksen yleisluettelo - Ilmajoki 1655-1674, jakso 24, sivu 24: Isotalo Harri Majala ; Kansallisarkisto:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=64903 / Viitattu 24.8.2021

Asutuksen yleisluettelo - Ilmajoki 1675-1694, jakso 35, sivu 35: Majala Isåtalo ; Kansallisarkisto:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=65940 / Viitattu 24.8.2021

Jalasjärven talonhaltijat
Isotalo l. Vanhatalo l. Koskutjärvi Koskue Jalasjärvi (Tapio Piirron tietoja)
https://users.utu.fi/isoi/talot/all.htm

Pitäjänkartta
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6179189&fullpic=1

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koskue (an):

• Keski-ikäinen Heikki Olavinpoika saapui vuonna 1646 isännäksi Koskutjärvi-nimiselle tilalle eli nykyiseen Isoontaloon. Hän toi mukanaan vaimon ja kolme lähes aikuista poikaansa
• Heikki Olavinpoika harjoitti maanviljelyä ja tervanpolttoa.
• Heikki Olavinpoika valittiin postitalonpojaksi vuonna 1656. Postitalonpojan tuli olla vakavarainen, hyvämaineinen sekä luku- ja kirjoitustaitoinen. Postitalonpoikana olo vapautti maatilan kruununverosta ja sotamiehenpitovelvoitteesta. Koskutjärvi oli postitalona vuoteen 1676 saakka, minkä jälkeen se toimi kestikievarina postitalon etuuksin.
• Heikki Olavinpoika kuoli vuonna 1686 ja haudattiin nimellä Coscus Gubben Hinrich Oloffsson eli Koskuen Ukko Heikki Olavinpoika (Ilmajoen kuolleiden luettelo.) (an)

-
Rauhoitettu Ketkon vanha mänty tai Prunnimänty Tampereentien varrella Ala-Koskuella. Puu aiottiin kaataa 1960-luvulla puhelinlinjan tieltä, mutta lähellä asunut isäntä "suojeli" puun traktorista irrotetulla saksankielisellä laatalla ja sanoi kaatajille puun olevan rauhoitettu ja tekstin olevan latinaa. Myöhemmin puu rauhoitettiin virallisesti.

Vähitellen tulevien vuosikymmenten aikana heidän jälkeläisensä asuttivat koko Koskuen alueen. Suku laajeni myös Jalasjärvelle ja sen lähipitäjiin. Heikki Olavinpojan saapuessa Koskuelle oli koko Jalasjärvellä kuusi taloa, jotka kykenivät maksamaan veroa. Heikki Olavinpoika valittiin postitalonpojaksi vuonna 1656. Postitalonpojan tuli olla vakavarainen, hyvämaineinen sekä luku- ja kirjoitustaitoinen. Postitalonpoikana olo vapautti maatilan kruununverosta ja sotamiehenpitovelvoitteesta. Koskutjärvi oli postitalona vuoteen 1676 saakka, minkä jälkeen se toimi kestikievarina postitalon etuuksin. Heikki Olavinpoika kuoli vuonna 1686 ja haudattiin nimellä Coscus Gubben Hinrich Oloffsson eli Koskuen Ukko Heikki Olavinpoika. Koskutjärven isännäksi jäi Heikin vanhin poika Jaakko Heikinpoika, ja muille veljeksille raivattiin uudistiloja. Heikki Olavinpojan Jaakko Heikinpojalle jättämää tilaa alettiin kutsua Vanhaksitaloksi, vuoden 1797 rippikirjasta lähtien Isoksitaloksi.

Heikki Olavinpojan pojalle Yrjö Heikinpojalle muodostettiin vuonna 1660 Koskutjärven toiselle rannalle Majalan tila, jota alettiin kutsua Majaksi. Maja toimi luultavasti kestikievaritalona 1700-luvun alussa. Heikki Olavinpojan kolmas poika Perentti Heikinpoika aloitti vuonna 1669 isäntänä Seilo-nimisellä uudistilalla. Koskuen kylä alkoi muodostua Isostatalosta, Majasta ja Seilosta. Juvonen oli ollut asumattomana vuodesta 1580, mutta Majan vävy Antti Antinpoika aloitti vaimonsa Sofia Laurintyttären kanssa 1600-luvun lopulla uudisviljelyn tilan mailla. Koskuen väki- ja taloluku alkoi 1700-luvun puoliväliin tultaessa nousta, kun uusia uudisasukkaita saapui.

Kyrönkankaan talvitie kulki Koskuen läpi, ja vuonna 1695 tien Pohjanmaan puoleisen osan kunnossapito määrättiin Jalasjärven ja erityisesti Koskuen asukkaiden tehtäväksi. Korvaukseksi asukkaat vapautettiin verosta. Vielä 1700- ja 1800-luvuillakin tie oli niin kapea, että tienvarren puiden oksat löivät kasvoihin. Koskuen alueella poltettiin tervaa 1700- ja 1800-luvuilla. Suur-Ilmajoen kirkkoherra Salomon Hanneliuksen muistiinpanojen mukaan Koskuella oli Suur-Ilmajoen parhaat tervasmetsät. Terva kuljetettiin pääasiassa Vaasaan. Tervasta saaduilla rahoilla koskuelaiset maksoivat veronsa. Tukinuiton mahdollistamiseksi 1700-luvun lopulla aloitettiin Kyrönjoen koskien perkaus. Koskissa sijaitsevien myllyjen omistajat kuitenkin vastustivat uittoa, koska he pelkäsivät tukkien vahingoittavan myllyjen rakenteita. Tästä syystä perkaus ei onnistunut täysin. Koskuen eteläosasta löytyi laivanrakennukseen soveltuvia mastopuita. Tätä perua on myös Koskuen ja Ilvesjoen rajamailla sijatsevan Mastokankaan nimi.

Puukkojunkkarikaudella 1800-luvulla olot Etelä-Pohjanmaalla olivat rauhattomammat kuin muualla Suomessa. Jalasjärvi ei ollut poikkeus. Varsinkin Koskue hieman syrjäisenä oli hyvinkin epävakaista seutua. Koskuella ei sattunut suuremmin puukkotappeluja, mutta sen sijaan esiintyi varastelua ja yleistä rauhattomuutta. Esimerkiksi valtion metsiä hakattiin ja käytiin varastamassa hevonen Kangasalta saakka. Kyläläisiä rauhoittamaan kutsuttiin vuonna 1872 hurjuudestaan tunnettuja Donin kasakoita. Kasakat saapuivat kylään 23. huhtikuuta, kun Isossatalossa vietettiin häitä. He ottivat Isontalon päämajakseen. Ympäri Koskuetta sijoitetut kasakat liikkuivat aina parin kolmen miehen ryhmissä. He olivat myös Koskuen naisten keskuudessa suosittuja. Kasakat eivät suomea juuri osanneet, mutta osa koskuelaisista oppi vähän venäjää. Kasakat olivat Koskuella vuoteen 1877, jolloin he perimätiedon mukaan lähtivät Turkin sotaan. Kasakat eivät saaneet kylässä juuri mitään aikaan, ja varkaudet ja muu pahanteko jatkui heidän poistumisensa jälkeenkin.