Ignoi (Ignatei) Jevlampinpoika Vornanen

Talollinen, suurmetsästäjä. Ristisalmi, Tolvajärvi, Korpiselkä.

Karhunkaataja, kanteleensoittaja.

Taiteilija Toivo Talven grafiikkavedos: Ignoi Vornasen muotokuva (kuva: Kalle Jouppi).

Syntymä / Birth / Рождение:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1827: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Births year 1827: Корписелкя православный приход, метрические книги, рождений 1827 г.:

Nro 2. Synt. 01.01., kast. 05.01. Tolvajärven kylän talollisen Jevlampij Kasijanovin poika Ignatij. Kummi: saman kylän talollinen Stefan Aleksejev.

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3909883]

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1853: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1853: Корписелкя православный приход, метрические книги, браки 1853 г.:

Nro 6. Vihkipvm 16.09. Sulhanen: Korpiselän seurakunnan Tolvajärven kylän talollinen Ignatij Jevlampijev, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 25 vuotta. Morsian: Neito Darja Petrova Suistamon seurakunnan Kuikan kylän talollisen Petr Ivanovin tytär, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 19 vuotta. Todistajat: sulhasen - Korpiselän kylän populit Grigorij Aleksejev ja Onisim Prokofjev; morsiamen - Saarivaaran kylänstä Ivan Kosmin, Jefim Prokofjev.

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3910427]

II

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1872: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1872: Корписелкя православный приход, метрические книги, браки 1872 г.:

Nro 11. 15.10. Sulhanen: Korpiselän seurakunnan Tolvajärven kylän populi Ignatij Jevlampijev, uskonnoltaan ortodoksi, toiseen avioliittoon, 45 vuotta. Morsian: saman seurakunnan Evanvaaran kylän kuolleen talollisen Demetrij Ijevlevin leski Domnikija Nikolajeva, uskonnoltaan ortodoksi, toiseen avioliittoon, 37 vuotta. Todistajat: sulhasen - Tolvajärven kylän talollinen Anton Leontijev ja Tsiipakan kylän talollinen Aleksei Vasiljev; morsiamen - Korpiselän kylän populi Pavel Andrejev ja talollinen Sidor Vasiljev.

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3911006]

Kuolema / Death / Смерть:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1889: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1889: Корписелкя православный приход, метрические книги, смертей 1889 г.:

Nro 10.

Kuol. 20.08., haud. 23.08. Tolvajärven kylän talollinen Ignatij Jevlampijev, 62 vuotta. Kuolinsyy: vatsakatarriin. Pappi Petr Karpin, haudattu Tolvajärven kylän hautausmaalle.

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3911447]

Kuolinilmoitus Laatokka-lehdessä 11.09.1889:

Laatokka, 11.09.1889, nro 73, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/19117?page=2 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Elämäkerta / Biography / Биография:

Kuuluisa metsästäjä Ignoi Vornanen syntyi Korpiselän Tolvajärvellä 1829 maanviljelijä Jevlampi Kassianinpoika Vornasen vanhimpana eloonjääneenä poikana. Kaksi vanhempaa veljeä Grigorei ja Andrei kuolivat vauvana. Ignoilla oli nuoremmat veljet Timofei, Filip, Ivan, Andrei, Vasilei ja Jaakko, sekä nuoremmat sisaret Agafia ja Feodosia. [1, 2, 3]

Suurmetsästäjä

Noilla seuduilla oli jokaisen pojan opittava metsästämään, sillä saloilta saatava riista oli hyvin tarpeellinen ruoan lisä. Petojen tapporahat ja turkisten myynnistä saadut tulot olivat hyvin tarpeellisia. Metsästystaidon oppi myös Ignoi. 14-vuotiaana hän kaatoi ensimmäisen karhun huhdan laidassa. Ignoi ampui ensimmäisen kontionsa oravapaukulla tähdäten petoa silmään. Tästä alkoi varsinainen metsämiehen ura. [1, 4, 3]

Kerrotaan, että ollessaan kerran poikasena menossa koiransa kanssa metsälle, tuli häntä vastaan kelmi kylänmies ja kysyi kierosti: "A mezällegö olet, poikaseni, mänössä?" Ignoi myönsi sinne menevänsä. Sinä päivänä hän ei saanut yhtään oravaa, vaan palasi tyhjin toimin kotiin. Kerrottuaan siellä päivän tapahtumat, arvasivat kaikki, että pojalle oli tehty koiruutta. Tuo kiero naapuri oli lumonnut metsän. Tarinan kertoi Ignoin poika Hannes Vornaselle. [1, 4, 3]

Ignoista kehittyi taitava metsästäjä. Ei hänen tarvinnut koskaan suuria saloja samotessaan eksymistä pelätä. Hän tiesi vaistomaisesti aina oikean suunnan. Metsästysalue laajeni jatkuvasti, niin että se lopuksi käsitti koko Etelä- ja Keski-Suomen. Kun veljesten kasvaessa häntä ei enää tarvittu kotitöissä, antautui hän tosissaan suurriistan pyyntiin. Ignoi Vornanen tunnettiin rehtinä ja raittiina metsämiehenä. Hän ei käyttänyt viinaa eikä tupakkaa. [1, 5, 3]

Ignoin isän kuoltua talo jäi Ignoille. Vaikka hän kulkikin paljon metsillä, ei talon vauraus siitä heikentynyt. 1880-luvulle tultaessa Vornanen oli tunnettu metsästäjänä Aunusta, Karjalan kannasta ja Savoa myöten. Olipa keisarikin hänen taitoihinsa tutustunut, sillä hän oli kerran keisarin kanssa karhua pyydystämässä Kivennavalla. [1, 3]

Kuvia Ignoin savupirtistä hänen kuolemansa jälkeen vuodelta 1893: Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3.

Neljäkymmentäkaksi talvea hiihti Ignoi ja suurristaluettelo oli sen mukainen: 70 karhua, 400 ilvestä, susia, peuroja, hirviä. "Tarkasti Ignoi Vornanen käytti hyväkseen vuoden eri pyyntiajat. Uupumatonta työtä teki hän perheensä elatukseksi, vaan ei se ollut tämä huoli, joka häntä etusijassa metsään ajoi. Sinne häntä ennen kaikkea veti rakkaus luontoon ja sammumaton into metsämiehen ponnistuksiin ja vaaroihin", kirjoitti Wartiainen vuonna 1907 [6, 5, 3].

Ignoin pojat Pedri ja Jyrki seurasivat lapsesta pitäen isäänsä metsästysretkille aina Lounais-Suomea myöten. Vartiaisen mukaan pojista kehittyi isänsä kaltaisia, urheita ja taitavia metsämiehiä. Pedriä hän kiittää isänsä kaltaiseksi: "herttainen ja suora, vaatimaton ja hilpeä. Mies, johon jo ensi silmäykseltä kiintyi". [5, 3]

Kanteleensoitto

Ignoista tiedetään, että hän soitti kannelta vain nuorena. Soittamisen hän lopetti siksi, että matkalla illatsuihin kantele kainalossaan hän tapasi kumminsa, joka rupesi häntä moittimaan soittamisesta. Siitä Ignoi pahoitti mielensä eikä enää sen jälkeen kanteleeseen koskenut. Ortodoksisen kirkollisen opetuksen mukaan kummilla oli näet kasvatustehtävä kummilapseensa nähden. Tämä selittänee kummin "virkaintoisen" käyttäytymisen, joka kohtalokkaalla tavalla vaikutti Ignoin kanteleharrastukseen. [5, 3].

Ignoi kareliaanien kuvaamana

Kareliaanien matkaesseissä on olennaista mm. Karjalan luonnonkauneuden ylistys sekä sen vaikutuksen kirjaaminen niin sivistyneistöä edustavaan kulkijaan kuin siellä asuvaankin. "Ihminen syntyy luonnostaan hyvänä", kirjoittaa Jacob Ahrenberg. Hänen mukaansa se joka syntyy keskelle silmänkantamattomia salomaisemia, niiden koskemattomaan hiljaisuuteen ja kauneuteen, säilyy ystävällisenä, luonnollisena ja lapsellisena. [5, 3]

Ahrenberg vieraili Ignoin luona useita kertoja varsinkin 1880-luvulla. Hän esittelee Ignoi Vornasen teoksessaan Människor som jag känt maailmanmahtavien kuninkaiden, huomattavien kirjailijoiden ja muiden merkkihenkilöiden joukossa. Hän kertoo Ignoista näin: "Ignoi Vornanen oli suuri päämiesluonne, ei sellainen, joka on anastanut paikan taistelulla tai itsepintaisella pyrkimyksellä, vaan sellainen, joka saa asemansa itsestään. Häntä totteli ken tahansa, sillä kaikki se, mitä hän vaati, oli kohtuullista, mitä hän käski, oli viisasta, hän oli päällikkö, joka oli menneiltä sukupolvilta perinyt mahtinsa ja voimansa. Hänen luonteensa oli suuri, hänen sielunsa tyyni, hän käsitti velvollisuutensa ja tehtävänsä tyynesti." [5, 3]

Vuosisadan lopun kareliaanit halusivat mielellään nähdä runonlaulajien Karjalan onnellisena sukuliittojen ja mahtimiesten tyyssijana, sellailsena, millaiseksi he kuvittelivat klaaniherrojen ja bardien Skotlannin. Ahrenbergin näkemyksen mukaan Tolvajärven kylää "yhdisti ikäänkuin jonkunlainen sukulaisuus, he muodostivat kuin jonkunlaisen pikku clan'in, jonka johtaja Ignoi Vornanen oli". [5, 3] Eräkirjailija Eliel Wartiainen omisti kirjansa Karhunajolla Kauko-Karjalassa [7, 3] Ignoi Vornasen muistolle.

Ahrenberg jatkaa kertomalla Ignoin käsityksiä Jumalasta, pyhimyksistä, haltijoista sekä siitä, kuinka Ignoin arkipäivässä kristinusko ja taikausko lomittuivat levollisesti toisiinsa. Ignoin käsitykset olivat Ahrenbergin mukaan täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumala ja omatunto käskevät meitä tekemään. Taikausko oli vain "runous hänen elämässään, lyyrillinen ilmaus persoonalliselle pelon, toivon, ilon ja surun tunteille", kuvaa Ahrenberg. [5, 3]

Ahrenberg ei valitettavasti kerro juuri lainkaan Ignoin runoista ja loitsuista, vaikka hän niitä kuuli. Tiettävästi eivät muutkaan runonkerääjät merkinneet niitä häneltä muistiin. Runojen sijasta Ignoi-kulttiin kuuluukin kertoa hänen uskomattomista karhunpyyntiretkistään, rohkeudesstaan, sisukkuudestaan, väsymättömyydestään. "Metsän ehtosa emäntä otti jo alunpitäen Ignoin mielipojaksensa", kertoi Eliel Wartiainen. Taitavana metsästäjänä Ignoi laajensi vuosi vuodelta metsästysaluettaan, niin että lopulta ne ulottuivat Viipurin läänistä Pohjanlahteen. Hänen maineensa erityisesti petoeläinten metsästäjänä tunsivat myös viranomaiset, jotka pyysivät Ignoita apuun susien ja ilvesten metsästyksissä. [5, 3]

Kun susisota oli kuumimmillaan, Ahrenberg meni senaattori Nykoppin luo ehdottaen, että Vornanen palkattaisiin petoja hävittämään. Hän esitti asiansa niin vakuuttavasti, että Ignoi Vornanen ja hänen poikansa Pedri ja Jyrki kutsuttiin tähän tehtävään talvella 1881. [1, 3]

Mennessään metsästysmailleen poikkesivat Vornaset Helsingissä. Eliel Wartiainen kertoo tästä käynnistä [1, 3]:

Senaatin talousosastoon, jonne Ignoi ohjattiin, kokoontui pian korkeita herroja huoneen täydeltä, mitkä uteliaisuudesta katsomaan minkälainen oli "mies sivistyksen rajojen ulkopuolelta", mitkä taas ollen itsekin pikku metsästäjiä, halusivat tutustua suurmetsänkävijään. Ignoita pyydettiin seuraavanakin päivänä tulemaan ja kolmantena päivänä pidettiin hänelle illalliset puheineen ja maljoineen. Oli senaattoreja ja muita arvovaltaisia kansalaisia, silloista ruotsalaista yläluokkaa, keskellään kutsuvieraana ja juhlinnan kohteena sarkapukuinen korven mies, jolle ajan kulttuuri oli aukaisematon kirja. Ignoi Vornanen ei ollut ainoastaan verraton metsänkävijä, vaan myös erikoinen persoonallisuus, mies heimopäällikön luontoinen ja voimainen, runomaiden mies, jolla oli vielä kalevalaistakin kajastusta. Ja samalla rakastettava ihminen, välitön ja rehti. Varmaankin hän oli epäkansallisille helsinkiläisherroille melkoinen arvoitus.

Eliel Wartiainen kuvaa Ignoi Vornasta matkalla Helsinkiin [10, 9, 3]:

Saatamme olettaa Ignoi Vornasen herättäneen ohikulkijain huomiota, kun hän pitkänä ja ryhdikkäänä, ulkomuodoltaan ja pukuparreltaan omalaatuisena eränkävijän joustavin askelin asteli pääkaupungin katuja senaattiin(…).
Ignoi Vornasen kertomatavan sanotaan olleen miellyttävän korutonta, mutta silti eloisaa; kerskailevaa sanaa ei hänen suustaan kuultu. Siinäkin suhteessa todellinen erämies: vaatimaton puheissaan, mutta urhea ja sitkeä teoissaan. Sitä paitsi oli hänellä eräs muukin etu. Hänen äitinsä oli Ilomantsista, kuuluisaa runonlaulajasukua, hyväluontoinen, komea nainen, jonka sanottiin puhuneen ”Suomen murretta”. Osittain tästä johtuen, osittain seurauksena Ignoin laajoista metsästysretkistä Suomessa, hän osasi tarvittaessa käyttää melkeinpä murteetonta suomea, jota senaatin herratkin, valtaosaltaan kyllä ruotsinkielisiä, ymmärsivät hänen puhettaan(…).
Aihevarastoa Ignoilla kyllä riitti, sillä missäpä metsänkävijä, joka niin kuin hän lähes kokonaisen miesijän, joka ainut talvi suksilla samoillut – ilman karttaa ja kompassia, vain luonnonmerkkien mukaan – kautta puolen Suomennientä, joka tunsi maamme itäisen osan Viipuria myöten paremmin kuin kokonainen armeijakunta karttoineen ja topograafeineen. Hänen omakohtaiset havaintonsa ja kokemuksensa(…) oli mielenkiintoista kuultavaa kelle hyvänsä(…). Ignoi Vornanen toi tullessaan tuulahduksen ikimetsistä.
Palataksemme noihin kemuihin Ignoi niistä kertoi pojilleen pienen kaskunkin. Kun isännät ystävyydessään liiaksi tyrkyttivät suurelle metsänkävijälle ”Ranskan viinejä”, niin tämä, joka oli erittäin kohtuullinen tällaisiin virvokkeisiin nähden, lopulta kuin anteeksi pyytäen lausahti: "En ole ni konsa tuonelassa käynyt." Tällainen arviointi humalasta oli suuresti huvittanut seuraa.

Severin Falkmanin sanotaan maalanneen muotokuvan Ignoi Vornasesta (1882). Erkki Kanervo kuvailee kuvan taustaa [8, 9]:

Muotokuvalla on oma kiintoisa historiansa, joka jälleen osoittaa, miten valloittava voima Karjalan salojen puhdashenkisellä ja terveyttä uhkuvalla rahvaalla oli länsimaiseen kulttuuri-ihmiseen. Ruotsissa syntynyt ja aurinkoisessa etelässä voimakkaimmat vaikutteensa saanut Severin Falkman, joka täydellisesti suomen kieltä taitamattomana pystyi keskustelemaan malliensa kanssa vain merkkikielellä, oli vain yksi niistä monista, jotka Karjala lumosi ja yhä vieläkin lumoaa niin, että he ovat valmiit uhraamaan sille koko elämänsä.
Nuorukaisena(…). Falkman teki kesällä 1857 yhdessä tunnetun kuvanveistäjän Carl Enaeas Sjöstrandin kanssa matkan Savoon ja Karjalaan käyden Imatralla, Punkaharjulla ja Savonlinnassa sekä Kuopiossa, palaten Itä-Hämeen halki Helsinkiin. Tällä matkalla nämä suomen kieltä taitamattomat miehet tutustuivat savupirtteihin, pettuleipään ja vanhan runon maailmaan maalaten ja piirtäen kuvia ja luonnoksia, jotka Falkman vei samana vuonna mukanaan Pariisiin, missä hän näytteli niitä ylpeydellä myös ranskalaisille taiteilijatovereilleen(…).
Falkman matkaa Karjalaan Jacob Ahrenbergin kanssa:
Miehet pysähtyivät ensin Tolvajärvelle Vornasen taloon(…). Liikutettuna ja ihaillen hän tutustui Vornasen suureen savupirttiin, jonka ovi liikkui puusaranoilla ja jonka kattolaudat olivat vitsoin yhteen nivotut. Falkman piirsi ja maalasi koko perheen, Ignoin vaimoineen sekä pojat Pedrin, Iivanan ja Jyrkin. Falkman maalasi Kanervon mukaan kolme Vornasta esittävää kuvaa, jotka sisältyvät Korpiselän piirrosten aineistoon(…): Kaikissa niissä on Vornanen kuvattu eri asennoissa ja yksi kuvista on piirretty samalle arkille ristimänimeltä mainittujen kolmen pojan kanssa(…). Tämän lisäksi kasvonpiirteiden yhtäläisyys öljyvärimaalauksen kanssa on aivan ilmeinen. Harteikas, kirkassilmäinen Vornanen hohtavan valkoisissa hursteissaan oli todella nähtävyys tupansa ruskeiden tai kiiltävän mustien hirsien muodostamaa taustaa vasten katsottuna.

Varsinais-Suomessa

Wartiainen kuvaa seikkaperäisesti myös Ignoin vierailua Turun läänin kuvernöörin, kreivi Carl Magnus Creutzin luona [10, 1, 3, 9]. Saavuttuaan Turkuun Vornaset tapasivat kreivin. Kreivi oli hieno, oppinut ja vanhan kansan runouteenkin jonkin verran perehtynyt ylimys. Hän haetutti Ignoin omilla vaunuillaan kutsuihin jossa tämän oli, tahtoi tai ei, esitettävä pari loitsua. Loitsut lienevät tulleet katsojille mieleen siksi, että eräät Ignoin sukulaiset olivat kuuluisia parantajia ja taikojia. Olipa eräs heistä käynyt näyttämässä kykyjään myös turkulaisille. Varsinkin läsnäolleiden naisten pyynnöstä hänen oli kerrottava karhunmetsästyksestä keisari Aleksanteri II:n kanssa.

Maaherra antoi Ignoin pyynnöstä pikakuulutuksen, jolla kiellettiin myrkkyjen pitäminen tietyillä alueilla. Tätä käskyä kuitenkin rikottiin ja Vornanen menetti korvaamattomat koiransa Meskin ja Mosjkan keskellä parasta pyyntikautta. Pedrin ja Jyrkin osalla tuli tämän jälkeen "koiran virka". Koirien menetys haittasi metsästystä, mutta aikansa he Varsinais-Suomen metsiä samosivat ja useita susia ja ilveksiä ampuivat. [1, 3]

Kaatopalkan maksamiseen osallistuivat sekä kunnat että valtio. Kun työ oli tehty, alkoivat kunnat tinkiä omasta osuudestaan. Asia pitkistyi ja kesti vuosia, ennenkuin ruotsinkieliset "rotokollat" saapuivat Korpiselän vallesmannille. Mutta Vornaset sattuivat silloin olemaan tavanmukaisella talvihiihdolla muualla Suomessa ja paperissa määrätty maksatusaika meni umpeen. Jäännöserän, 2000 markan saaminen näytti toivottomalta. Silloin puuttui asiaan Sortavalassa asuva Karjalan ja Vornasten suuri ihailija ja ystävä Oskar Adolf Hainari. Kun kirjeet eivät auttaneet, hän matkusti Helsinkiin asianomaiset senaattorin puheille. Tämä lämpeni asialle, iski nyrkkinsä pöytään ja huudahti: "Puhukaat parakraafit mitä hyvänsä, Vornasten on saatava rahansa vaikka kivenkolosta.". Rahat tulivatkin, mutta niitä ei Ignoi ennättänyt saada, sillä ollessaan sienimetsässä Taipaleenvaaralla, hän sai ankaran vatsataudin, toisen selityksen mukaan suolisolmun, toisen mukaan umpisuolentulehduksen ja menehtyi siihen 1889. [1, 3]

Nuorin Ignoin pojista oli Iivana Vornanen. Professori A.R. Niemi kävi keräysmatkalla Korpiselällä vuonna 1909. Heinäkuun 13. päivänä hän haastatteli Iivana Vornanen -nimistä miestä sekä Vieksingissä että Kokkarin kylässä. Vieksingissä Niemi kirjoitti häneltä muistiin Raudan syntyloitsun (VII3 375) ja Kokkarissa Tulen synnyn (VII3 659) ,Oravan pyyntiloitsun (VII5 3454) sekä Naitinvirren (VII5 4881). Jos Niemen haastattelema Iivana on juuri tuo Ignoin nuorin poika, voimme arvella hänen omaksuneen jotakin loitsuihinsa myös isältään. "Oravan virtensä" (VII5 3454) hän aloitti näin [5, 3]:

Mie olin mies on mettsämies,
lähin miehissä metsälle
kahen, kolmen koiran kanssa,
viiden kuuden villahännän.
Haukku koira haldiasti,
viisahasti vilskutteli.
Oravaini, onnervoni,
metsän kissa, kirmijäni,
ojentaitse oksasella,
levitäitse lehväsellä.
Poikamies on ampumassa,
pentukoira haukkumassa.

Viitteet:

• [1] Olavi Kallioniemi: Karjalainen sudenkaataja. Orpana 1990/I. ss. 15-18. http://www.tamsuku.fi/Orpana-1990-1.pdf
• [2] Korpiselän ortodoksisen seurakunnan metrikkakirjat.
• [3] Kooste Reijo Savola.
• [4] Kauko Kangas: Riistamaiden kulkijoita - Rajaseudun metsästystarinat. http://www.kiinet.com/hoilola/eramiehet.htm
• [5] Rauno Malviniemi: "Vornasten suvun kanteleensoittajat" teoksessa (toim.) Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat, 1996. Rauno Malviniemi ja Vornasen sukuseura. s. 43.
• [6] Eliel Wartiainen: Metsämiehen muistelmia karhunkaatoretkiltä. Shemeikkain ja Vornasten metsästäjätarina. Porvoo 1907.
• [7] Eliel Wartiainen: Karhunajolla Kauko-Karjalassa: Metsästyskuvauksia, omistettu Ignoi Vornasen muistolle. Kuvittanut Bruno Pakarinen. WSOY 1928, 2. näköispainos 1990.
• [8] Erkki Kanervo: Ignoi Vornanen taiteilija Severin Falkmanin kuvaamana. Nuori Karjala, Maaliskuu n:o 3, 1955.
• [9] Kooste Lea Tajakka.
• [10] Eliel Wartiainen, Kun haltiat elivät, 1953.

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Korpiselän paikkakuntaprojekti
• Korpiselän Tolvajärven kyläprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 152. viikkoprofiili (04.11.2018-10.11.2018).