Iivo (Ivan) Timofeinpoika Lipitsä

Maanviljelijä. Runonlaulaja. Kiuruvesi ja Pyhäsalmi.

Syntyisin: Koitonselkä, Suistamo.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suistamon ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1893: Suistamo Orthodox Parish, metrics books, Births year 1893: Суйстамо православный приход, метрические книги, рождений 1893 г.:

Nro 34. - synt. 22.05.1893, kast. 08.06.1893. Joann. Vanhemmat: Koitonselän kylän talonpoika Timofei Jegorov ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Jevdokija Andrejeva, molemmat uskonnoltaan ortodokseja, ensimmäisessä avioliitossa. Kummi: saman kylän talonpoika Jakov Andrejev.

Suistamon ortodoksinen seurakunta > Suistamon ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikat > Metrikka 1892-1894 (I Ca:25) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4130667]

Syntymäaika uutta ajanlaskua 04.06.1893.

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Iivo Lipitsä avioitui Anna Semenintytär Misukan kanssa Suistamossa 02.02.1920.

II

Iivo Lipitsä avioitui Anna Niemisen kanssa Suistamossa 05.02.1939.

Kuolema / Death / Смерт:

Iivo Lipitsä kuoli Oulun läänin Pyhäjärven Pyhäsalmella 01.03.1967.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Ivan (Iivo) Lipitsä syntyi Suistamon Koitonselän kylässä Timo (Timofei) Jegorinpoika Lipitsän ja hänen vaimonsa Jeudokia Andreintytär o.s. Tanjusen perheeseen neljäntenä lapsena ja vanhimpana poikana. Hänellä oli vanhemmat sisarukset Akilina, Feodosia, Anastasia ja Maria, sekä nuorempi veli Stepan ja sisko Pelagia. [1, 2]

Iivon isä Timo oli kanteleensoittaja ja runonlaulaja. Iivo kuuli isänsä laulavan ajankuluksi kotona, kirjoitteli runoja talvisodan aikana muistiin ja ryhtyi myös itse niiden esittäjäksi. Hän esiintyi runonlaulajana kymmenissä juhlissa. [3, 2] Maanviljelyksen ohella isä Timo harjoitti vaeltavan laulajan ammattia tehden useita matkoja muualle Suomeen muiden runoniekkojen mukana. [4, 2] Timo oli jämerä mies, rohkea juttelija ja elämän totuuksien etsijä. [5, 2]. Iivon isoisä Jyrki Lipitsä oli myös kanteleensoittaja, ja hän oli opettanut Timolle sen soiton ja rakentamisen taidon. Timo oli oppinut soittamaan 15-vuotiaana, ”kokasteli” pitkän aikaa ja sai valmiiksi 12-kielisen kanteleen. 17-vuotiaasta asti hän kulki kannel kainalossa ”dansilois da muis igrulois”. [6, 2]

Iivo Lipitsän rooli on tärkeä, koska laulusävelmiä on voitu tallentaa hänen avullaan. Samoin hänen sisarensa, Timo Lipitsän tytär Pelagia Kuljukka on laulanut monia vanhoja runoja nauhalle. Iivon laulusävelmiä nauhoitettiin 1960-luvulla sekä Kansanrunousarkistossa että hänen kotonaan Pyhäsalmella [3, 2]

Kanteleen synty

Iivon lauluja on tallennettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston kokoelmiin Joensuun toimipisteeseen. [7] Iivon v. 1954 laulama runo ”Kanteleen synty” [8] on seuraavanlainen:

Kaugopa keksi kandeloisen,
Viron seppo vingeroisen.
Eigä puista, eigä muista,
poropeuran polviluista,
Kiven sapsusta kovasta,
Mistäpä tähän kansi pannah?
-Lohen pyrstöstä lujasta.
Mistäpä tähän naulat pannah?
- Ison hau’ in hambahista.
Mistäpä tähän kielet pannah?
- Hiijjen ämmän hiuksista.
Sai nyt kannel valmihiksi,
soitellahe, koitellahe:
Ei ilot ilolta tunnu,
Eigä laulut kauas kajoa.
Kuulustellah’ soittajia,
tiijjustellah’ laulajia.
Ottipa kauko kandeloisen,
lähtipä tiellä kulgemahe-
Tuopa vanha Väinämöine,
tuli nyt vastahe tiellä:
Yksipä teki tervehyöne,
toine teki dobrahuone.
Virkkipä vanha Väinämöine:
Annas kaugo kandeloista,
Viron seppä vingeröistä.
Istoitsi ilokivellä, asetteli polviloilla,
Sovitteli sormiloilla:
- Jo ilo ilolta tundui, niemi niemelle ramahti,
Jo laulut muassa kajasi,
kuului kuudehen kylähän.
Ei ollut sidä otusta,
mi ei tullut kuulemahan,
Tuoda soittoa suloista,
Kajahusta kandeloisen. [8]

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilla [9] julkaistussa äänittessä Iivo Lipitsä laulaa vanhan kalevalamittaisen runon Väinämöisen kanteleensoitto. Esityksen on äänittänyt Leena Koivu 1966 Helsingissä [10]:

• Kuuntele Väinämöisen kanteleensoitto

Virkkipä vanha Väinämöinen:
"Annas Kauko kanteloista
Viron seppo vingeroista!"
Istuitsi ilokivellä
asetteli polviloilla
sovitteli sormiloilla.
Iski kerran iski toisen
iskipä kohta kolmannenkin:
jo ilot ilolla tuntui
jo laulut moassa kajosi.
Väinöni soitti: moa järisi
vuoret vaskiset vapisi
kalliot kaheksi halkei
paa´et suuret paukahteli.
Kuului kuutehen kylähän
seittemen selän ylitsi. [10]

Iivo Lipitsä kertoi kahdeksankielisen kanteleen osista ja rakentamisesta [11]:

Samasta puusta jo se tehään, se on vaan puusta koperrettu se ontelo ensiksi ja sitten siihen laitettu semmonen etupuleh johon kiinnitettiin ne naulat ja peräpuoleen myöskin sitten sellanen rautapuikko, rautanauloilla kiinni, siihen johon kiinnitettiin ne kielet ja toiseh puoleh, mihinkä ne laitettih tappi, kiristämäl kiristettiin sitten se rautalanka. Puusta ne oli naulat. Ne on samat tapit eli naulat. Kierrettih sitten aina tarpeen mugah. Ei ollut vaskilankaa ne oli hyvin ohkasta, hyvin hienou teräslankua miun aikana nimittäin.

Kilpalaulanta

Iivo Lipitsä lauloi kalevalamittaisen toisintonsa kilpalaulanta-runosta. Se on Leena Koivun Kansanrunousarkistossa nauhoittama Kilpalaulanta, kalevalaisen kertomarunouden tunnetuimpiin kuuluva laulu, jossa vanha Väinämöinen tiedoillaan laulaa suohon julkean nuoren Joukahaisen. Kilpalaulanta on kaksintaistelu, joka esiintyy kalevalaisessa runoudessa. Kaksintaistelussa osapuolet mittelevät tietoisuuttaan ja laulavat loitsuja toistensa turmioksi. Kuuluisin kilpalaulanta käytiin Väinämöisen ja nuoren laihan lappalaiset Joukahaisen välillä, silloin kun maailma oli vielä nuori. Väinämöinen lauloi taistelussa syntyjä syviä, asioita ainoisia, järkkyi maa ja järvet kuohuivat. Joukahaisen laulut osoittautuivat naisten ja lasten loruiksi. Laulullaan Väinämöinen sorti Joukahaisen suohon. [2, 7]

• Kuuntele Kilpalaulanta

Viitteet:

• [1] Suistamon ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Leea Virtanen: Suistamo ja Korpiselkä teoksessa Pertti Virtaranta (toim.): Karjalan laulajat, 1968.
• [4] Juulia Kyyrönen: Runojen Suistamo, teoksessa Väinö Nenonen, Mikael Rajamo (toim.): Suistamo, 1955.
• [5] Heikki Hyppönen: Runonlaulajia, joita olen tavannut, Nuori Karjala, n:o 2, helmikuu, 1950.
• [6] Anna-Liisa Tenhunen, 2013, 61.
• [7] Kooste Helka Suutarinen.
• [8] N:o 326, S 7-9, 2945, kertoja: Iivo Lipitsä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Joensuun toimipiste.
• [9] Miltä runonlaulu kuulostaa? Miltä runonlaulaja näyttää? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. [https://www.finlit.fi/fi/tietopaketit/elias-lonnrot/tiesitko/milta-...]
• [10] Anneli Asplund ja Leena Koivu (toim.): Perinnelipas 1. Lauluja, loitsuja, loruja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1977.
• [11] A - K 1124 A / 1966v Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Kansanperinteen arkisto.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suistamon paikkakuntaprojekti
• Suistamon Koitonselän kyläprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 228. viikkoprofiili (19.04.2020-25.04.2020).