Maria Potšezerskaja

Buffetinhoitaja, tarjoilija. Petroskoi, Karjala, Neuvostoliitto. г. Петрозаводск.

Syntyisin: Vätikkä, Kurkijoki.

"Venäjän Mari"

Syntymä / Birth / Рождение:

Kurkijoen evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1898: Kurkijoki Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1898: Куркийоки лютеранский приход, рождений 1898 г.:

Sivu pääkirjassa. 523 Syntyi. 19.09.1898 Kastettiin. 02.10.1898 Lapsen nimi. Vanhempain sääty, nimi ja kotipaikka. Kummien sääty ja nimi. Missä lapsi kastettiin ja kuka kastoi. Maria. Ps Talp. Pekko Heinonen ja vo Kristiina Nenonen. Wätikästä no 1. Ts Juho Heinonen ja Tal.tr Kristiina Kylliäinen. Kastoi Gust. Petterson. Vaimopuolia. 1 Äidin ikä. 27.

Kurkijoen seurakunta > Kurkijoen seurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1895-1900 (I C:7) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3773265]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Maria Heinonen avioitui 24.07.1921 Antti (Andrei) Potšezerskij'n kanssa.

Kuolema / Death / Смерт:

Maria Potšezerskaja kuoli 13.12.1978 Petroskoissa Neuvostoliitossa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Maria Heinonen syntyi 1898 Kurkijoen Vätikän kylässä Pekka Tuomaanpoika Heinosen ja hänen vaimonsa Kristiina Heikintytär o.s. Nenosen perheeseen. [1, 2]. Kurkijoen pitäjän itäosassa ollut harjuaineksien muodostuma ulottui Vätikän kylässä Laatokan rantaan. Kojonsaareen muodostui Laatokan tyrskyjen huuhtoma puhdas rantahiekka, joka 1930-luvulla sai suuren kannatuksen virkistäytymis- ja lomanviettopaikkana.Nämä Vätikän Hiekat tunnettiin naapuripitäjissäkin. Itse kylä oli melko pieni ja käsitti vain 13 taloa, joiden pääelinkeino oli maanviljelys. Vätikän pellot olivat erittäin hyvää hiesuun ja saveen sekoittunutta multamaata. Pellot antoivat hyvän sadon. Kalastuksella tietenkin oli erittäin suuri osuus sivuelinkeinona. Kyläkunnalla oli yhteinen nuotta, jota vedettiin Kojonsaaren ympärillä olevilla apajapaikoilla. Näitä olivat mm. Kuusikon alus, Hilpanmäen alus, Pellahti, Kabinetti, Yläliete ja Alaliete. [3, 2] Perhe muutti Vätikästä Tervun kylään [1, 2]. Tervu oli Kurkijoen itäisin kylä ja myös alueeltaan suurin. Se oli rantakylä, joka rajoittui Laatokkaan. Rantaa oli kylällä noin 40 kilometriä ja saaria 14 suurempaa, lisäksi 6 avo-Laatokalla olevaa ulappasaarta. Erikoinen nähtävyys oli rajana oleva murtumalinja ns. Kiiskansalmi Tervunniemen ja Lumivaaran Mykrimyksen saaren välissä. [3, 2]

Neuvostoliittoon muutto

Maria Heinonen etsi ilmeisesti parempaa elämää ja toimeentuloa ja meni Neuvostoliittoon perheensä kanssa vuonna 1927. Puoliso oli Antti Potšezerskij. Antti oli alkuaan itäkarjalainen ja kotoisin Vuohtjärven (Vohtozeron) kylästä. Puolison kotipaikka saattoi myös vaikuttaa Neuvostoliittoon muuttamiseen. Vuohtjärvi on Suojärven ja Kontupohjan välissä Laatokan pohjoispuolella, eikä kovin kaukana itsenäistyneen Suomen silloisesta rajasta. Potšezerskit asuivat Suomessa Marian kotipaikkakunnalla Laatokan Karjalassa Kurkijoella Tervun kylässä ja Neuvostoliitossa Petroskoissa. Suvussa Mariaa kutsuttiin Tervun asuinpaikan mukaan Rapamäen Mariksi ja myöhemmin Venäjän Mariksi. [4]

Suomesta oli jo sisällissodan loppuvaiheissa ja 1920-luvulla loikannut Neuvostoliittoon punaiseen puoleen kuuluneita runsaasti. Näiden lähtöjen syy oli poliittinen. Saattaa myös olla, että Potscheserskitkin osittain lähtivät poliittisista syistä. Eräät vanhemmat sukulaiset ovat perimätietona suvussa muistelleet, että Potscheserskejä pidettiin jotenkin kiihkomielisinä eivätkä he olleet paljoakaan tekemisissä sukulaisten kanssa Suomessa asuessaan. [4]

Eila Lahti-Argutinan vuonna 2001 julkaistun kirjan Olimme joukko vieras vaan – venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun [5] mukaan Maria Heinonen meni Neuvostoliittoon passilla 1927. Perhe meni sinne siis laillisia reittejä omasta tahdostaan. Sitä, miksi he sinne lähtivät, suvussa kyllä ihmeteltiin yleisesti. Antti Potscheserski oli tullut aiemmin jo 1910-luvulla ennen Suomen itsenäistymistä ja rajan sulkeutumista Itä-Karjalasta Viipuriin, jossa Maria ja Antti olivat tavanneet toisensa. Antti toimi Viipurissa puutavaraliikkeen johtajana tai toimihenkilönä. Maria ja Antti avioituivat heinäkuussa 1921. Heillä oli 1920-luvun puolivälin tienoilla syntynyt tytär Raija. Toinen lapsi, joka oli syntynyt 1929, kuoli Neuvostoliitossa vauvana. [4]

Lahti-Argutinan kirjan mukaan Maria oli tilastohallinnon buffetinhoitaja kansantaloustieteen kansantasavallan komissaariossa. [4]

Pakkotyöleirituomio ja teloitus

Maria ja Antti joutuivat Stalinin puhdistusten uhreiksi. Maria pidätettiin 10.7.1938 ja tuomittiin 10.10.1938 ammuttavaksi. Tuomio muutettiin 20.4.1939 viideksi vuodeksi pakkotyötä leirillä. [4] Laura Laakso kertoo [4]:

Suvussamme on ainakin 1960-luvun alkupuolelta asti tiedetty heidän kohtalonsa. Ehkä se oli arvattu jo aiemminkin. Koska vanhempani ja heidän sukunsa ovat lähtöisin luovutetun Karjalan alueelta, Karjala-aiheesta puhuttiin kotonani ja suvussa paljon. Karjalaan liittyen puhuttiin usein myös Maria ja Antti Potscheserskistä ja heidän vaiheistaan, mitä kulloinkin tiedettiin. En edes muista, milloin olen ensimmäisen kerran heistä kotonani ja sukulaisilta kuullut. Asia ei ollut suvussamme mitenkään salattu tai peitelty. [4]

Lahti-Argutinan kirjassa ei ole tietoja Antista, koska hän ei ollut alkuaan suomalainen. Myös Venäjällä on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sallittu arkistojen tutkimista ja tietojen etsimistä vainon uhreista. Venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial on vuonna 2006 julkaissut netissä puolitoistamiljoonaa nimeä käsittävän sivuston neuvostodiktatuurin uhrien nimiä. Facebookin kautta olen saanut eräältä Petroskoissa asuneelta henkilöltä tiedon Venäjän Memorial-sivustolta Andrey (Antti) Alekseevich Pochezersky – nimisestä henkilöstä (s. 1899). Memorial-sivuston mukaan Antti oli karjalainen, puolueeton ja ammatiltaan kirjanpitäjä. Asui Petroskoissa. Hänet pidätettiin 28.3.1938, tuomittiin 23.9.1938 ja ammuttiin 2.10.1938 Petroskoin lähellä. Nimi ja tiedot täsmäävät siihen, mitä suvussa Marian puolisosta tiedetään. Marian veljen Pekan (Pekka nuorempi, Pekanpoika, s. 1903) tytär (s. 1930) myös vahvistaa, että tiedot lähes varmasti ovat Marian puolisosta. [4]

Memorial-sivustolla Marian tiedot ovat jokseenkin samat kuin Lahti-Argutinan kirjassa: ammatiksi mainitaan tarjoilija kansantasavallan kommissaariossa ja kansalaisuudeksi suomalainen, syntymäpaikka Tersu (todennäköisesti Tervu, käännös- tai muu vastaava virhe). [4]

Maria sai yhteyden Suomeen ja kävi Suomessa

Laura Laakso kertoo [4]:

Maria on käynyt Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla muutaman kerran. Itse muistan yhden, todennäköisesti Marian ensimmäisen käynnin 1960-luvun alkupuolelta. Hän sai olla silloin Suomessa muutaman viikon ja kävi myös kotonani Pöytyällä. Olin noin 10-vuotias tai allekin, joten muistikuvani eivät ole kovin tarkkoja. Vieras Neuvostoliitosta oli kuitenkin niin erikoinen tapahtuma lapsuudessani, että muistan ne lukuisat pohdinnat siitä isäni ja lähisukulaistensa kesken vierailun jälkeen. Marian kertomasta pohdittiin, kaunisteliko hän Neuvostoliiton oloja ja mistä mahdollinen kaunistelu johtui. Stalinin vainoista hän kuitenkin oli puhunut todenmukaisesti ainakin veljelleen Pekalle, koska veli oli ollut hyvin järkyttynyt kuulemastaan. Hän ei halunnutkaan kaikkea kuulemaansa muille sukulaisille kertoa. [4]
Isäni (s. 1913) oli jo aiemmin kertoillut meille lapsillekin Stalinin vainoista ja niiden liittymisestä Marian kautta sukuumme. En suinkaan silloin ymmärtänyt kaikkea enkä ainakaan yhdistänyt mihinkään aikakauteen. Marian vankileirillä olon tiesin ja sen ehkä olleen jossakin Kiinan rajan tuntumassa Siperiassa. Maria sai 1960-luvun alulla yhteyden Suomeen Pekka-veljensä kautta. Jotain sellaista muistan, että Neuvostoliiton lähetystöstä oli otettu yhteyttä. Lähetystöstä oli kysytty Pekalta, saako hänen osoitteensa antaa Marialle Neuvostoliittoon, ja veli tietysti salli tietojensa antamisen. Pekka oli myös jo aiemmin etsinyt tietoja Mariasta ja Antista käymällä Leningradissakin. Oliko veri sittenkin vettä sakeampaa, kun Maria halusi vanhemmiten tavata sukulaisiaan. [4]
Vierailusta muistan lähinnä sen, että Maria oli pukeutunut mielestäni vanhan naisen tavoin. Olihan hän silloin jo yli 60-vuotias, mutta yhdistin pukeutumisen vielä vanhempaan ihmiseen. Sukulaiset sanoivat, että piti olla tietyt, nimetyt kutsujat Suomesta takaamassa, että Maria palaa takaisin Neuvostoliittoon, tai kuten isäni sanoi, että sama määrä ihmisiä palaa sinne. Kukahan kutsujista olisi lähtenyt, mikäli Maria olisi loikannut vaikka Ruotsiin. Maria kyllä sanoi, että hänen elämänsä ja perheensä on Neuvostoliitossa. Kutsujat myös vakuuttivat takaavansa Marialle ylöspidon Suomessa vierailun ajan ja antoivat lupauksen, että Neuvostoliitolle ei voisi tulla vierailusta mitään kustannuksia. Eräs Neuvostoliiton varmistustoimenpide loikkausta ajatellen oli, että koko perhe ei ainakaan ensimmäiselle matkalle päässyt yhtä aikaa. [4]
Jostain syystä mieleeni on jäänyt, että Maria ei oikein uskonut, että tavalliset ihmiset saivat ostaa ja pystyivät ostamaan Suomessa kaupoissa olevia tavaroita. Ehkä Maria halusi pitää mahdollisen ideologiansa loppuun asti. Sukulaiset olivat vieneet hänet oikein Suomen elintasoa näyttääkseen Helsingin Stockmannille, joka taisi olla ainoita tavaratalotyyppisiä paikkoja siihen aikaan. [4]

Pakkotyöleiri

Laura Laakso kertoo Marian pakkotyöleiriajasta [4]:

Maria oli vierailulla kertonut puolisostaan sen, että Antti oli 1938 pidätetty kuulusteluja varten ja sieltä vapautettu käymään kotonaan muutaman viikon ajan. Antti oli sitten pidätetty uudestaan ja sen jälkeen Maria ei ollut saanut hänestä enää tietoja vuosiin. Myöhemmin, oman pakkotyöleiriaikansa jälkeen 1940-luvulla, hänelle oli ilmoitettu puolison teloituksesta tai kuolemasta. Sukuamme 1980-luvulta asti tutkinut pikkuserkkuni (isoisän veljen Antti Heinosen pojanpoika, s. 1938) on löytänyt Antti Potscheserskin kuolinpäiväksi merkityn päivän vuodelle 1946. Oliko tämä ehkä Marialle Neuvostoliiton viranomaisten taholta virheellisesti ilmoitettu kuolinpäivä tai aika, jolloin tieto Marialle Antin teloituksesta annettiin, ei enää selviä sukumme tiedoilla. Marian hänen ensimmäisellä Suomen-vierailullaan tavanneilla sukulaisilla on kuitenkin vierailusta asti ollut tieto, että Antti oli teloitettu 1938 tai ainakin ennen Marian pakkotyön päättymistä. Maria oli myös kertonut tietävänsä, että vangittuja vietiin tyhjentyneisiin suolakaivoksiin merenpinnan alapuolelle ja kaivoskuilut räjäytettiin rikki, jolloin vesi tunkeutui kaivoksiin ja hukutti vangit. [4]
Pakkotyöleiriajasta Maria oli puhunut, että työ oli kovaa raatamista kylmässä tehdashallissa, ruoka, asuminen ja terveydenhoito huonoa ja pakkaset talvisin viidenkymmenen asteen tienoilla. Pöytiä ja penkkejä ei ollut, vaan ruoka syötiin lattialla istuen. Omasta tuomionsa muuttamisesta pakkotyöksi hän sanoi, että tunnusti ja allekirjoitti väitetyt, keksityt syytteet vakoilusta oikeiksi, koska jo tiesi ilman tunnustusta teloituksen olevan varma kohtalo. [4]
Maria selvisi pakkotyöleiriltä kauheista, karuista oloista huolimatta. Marian veljentytär tietää Marian olleen leirillä 2-3 vuotta, jonka jälkeen hänet armahdettiin. Maria sai palata pakkotyöstä Karhumäkeen. Petroskoihin hän sai palata ja sai lapsensa Raijan takaisin vasta monien vaatimustensa ja nälkälakon avulla. Raija oli ollut sijoitettuna Puolan rajan lähellä maalaistalossa. Olot sielläkin olivat olleet ankeat ja Raija joutui nukkumaan leivinuunissa. Myöhemmin tytär oli opiskellut Petroskoissa ja työskenteli siellä 1960-luvulla opettajana. [4]
Olen usein miettinyt, että Marian on täytynyt olla vahva ja luja ihminen kaikkien näiden koettelemusten aikana ja niiden jälkeen. Kannatteliko Mariaa tyttären olemassaolo ja toive saada vielä elää perhe-elämää ainakin hänen kanssaan. [4]

Yhteydenpito Venäjälle jatkui Heinosten toisissa sukuhaaroissa

Heinosten suvussa on ollut kiinnostusta Marian sukuhaaran elämään enemmänkin. Marian Pekka-veljen tytär on ollut kirjeenvaihdossa jo noista vierailuista lähtien 1990-luvulle asti Petroskoihin ensin Marian ja myöhemmin Raija-tyttären kanssa. Hän on tavannut Maria-tätinsä ja tämän perhettä Suomen vierailujen aikana useamman kerran, käynyt myös Petroskoissa ja lähettänyt heille vaatetavaroita vuosien varrella. [4]

Paavo Heinosen pojanpoika Arvi Heinonen (s. 1921) on ollut kirjeenvaihdossa 1990-luvun alkupuolella nelisen vuotta Marian ja Antin tyttärentyttären Marinan kanssa Petroskoihin. Arvin tytär on säilyttänyt kirjeet ja olen saanut lukea niitä. Marina pahoittelee kirjeissään huonoa suomenkielen taitoaan, mutta kirjeistä saa kyllä selvän. Marina kertoi kirjeissään, että käy puolisonsa Slavan kanssa maksullista suomenkielen kurssia kaksi kertaa viikossa kolmen kuukauden ajan. Marina oli lämpöteknikko ja Slava sähköasentaja ja he työskentelivät molemmat Petroskoin kaukolämpölaitoksessa vanhan verkoston saneeraustyössä. Myös Arvi oli lähettänyt Marinan perheelle paketteja Suomesta. Kirjeiden perusteella Petroskoissa oli vielä 1990-luvun alussa kova pula ja ruokatavaroita oli kortillakin. Marina ja Slava Stsetinina ovat myös käyneet Suomessa sukulaisvierailulla heinäkuussa 1991. [4]

Stsetininat tapasivat tuolloin kummankin heihin yhteydessä olleen sukuhaaran väkeä. Kovasti Marina kirjeessään myöhemmin kiittelee vierailusta ja saamistaan suvun tiedoista sekä sanoo vielä kuukausi vierailun jälkeen nähneensä unta Suomesta lähes joka yö ja unessa puhuneensa hyvää suomenkieltä. [4]

Sukua on ehkä vieläkin Venäjällä

Laura Laakso kertoo [4]:

Maria kuoli löytämieni tietojen mukaan vuonna 1978 Petroskoissa 80-vuotiaana. Memorial-sivuston mukaan Marian ja Antin maine on palautettu (rehabilitoitu) 25.10.1956 Petroskoissa Pohjoisen sotilasviraston akatemian päätöksellä. Myös Lahti-Argutinan kirjassa sama päivämäärä on mainittu Marian rehabilitointipäiväksi. [4]

Myös Raija-tytär on jo edesmennyt ja samoin Marina Stsetinina sekä Raijan toinen tytär Lilja. Liljalla on ainakin yksi 1960-1970 -lukujen vaihteessa syntynyt poika, ja pojallakin oli jo vuonna 1990 yksi tytär. Kaukaista sukua saattaa siten hyvinkin olla Petroskoissa tai muualla Venäjällä. [4]

Maria Heinosen elämänvaiheet on pääosin saatu selville. Olettamusten ja tulkinnan varaan jää kuitenkin moni inhimillinen seikka. Itse olen päätellyt Marian työpaikan ja Antin ammatin perusteella, että Potscheserskit saattoivat aluksi olla Neuvostoliitossa jonkinlaisia puoluevirkailijoita tai puoluetta avustavia työntekijöitä. Maria nimittäin ei kaikista kauheista kokemuksistaan huolimatta ainakaan selkeästi tuominnut tai arvostellut Neuvostoliiton järjestelmää. Vai eikö hän uskaltanut edes Suomessa sukulaisille kertoa todellisia näkemyksiään. Stalinin vainot hän joka tapauksessa näki väärinä ja valtavana epäoikeudenmukaisuutena. [4]

Viitteet:

• [1] Kurkijoen evankelisluterilaisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Kurkijokea kylittäin. Karjala-lehden pitäjäliite 31, 1975. [https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajaliitteet/kurkijoki.pdf] (Viitattu 29.05.2021)
• [4] Laura Laakso: Venäjän Mari. Teksti on lähetetty Suomalaisen kirjallisuuden seuran muistitietokeruuseen 27.1. - 31.5.2020 Stalinin vainoista ja julkaistu hieman lyhyempänä ja suppeammin tiedoin Kurkijokelainen-lehdessä 5.4.2019.
• [5] Eila Lahti-Argutina: Olimme joukko vieras vaan – venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun. Siirtolaisuusinstituutti 2001, Turku. 651 s.

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Kurkijoen paikkakuntaprojekti
• Petroskoin paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 286. viikkoprofiili (30.05.2021-05.06.2021).