Olavi Hirvonen

Olympiahiihtäjä Olavi Hirvosen uni johdatti järven rantaan Yhdysvalloissa – paikalle nousi pieni pala Suomea

Kanadassa syntynyt Olavi Hirvonen pakeni lapsena venäläisiä Karjalassa, hiihti olympialaisissa ja perusti New Yorkiin suomalaisen hiihtokeskuksen kuolleen poikansa johdattamana.

New Yorkin osavaltion koillisosassa, Adirondack-vuoriston kupeessa sijaitsee pieni pala Suomea. Järven nimi on Lapland Lake, Lapinjärvi, jonka ympäröiviä metsiä ja mäkiä kiertää kymmeniä kilometrejä huolella suunniteltuja hiihtolatuja. Helmikuisena lauantaina hiihtokeskuksen parkkipaikka on täynnä. Eino Grönin kaihoisa kappale kaikuu ulkokaiuttimesta.

Takkahuoneen perältä pääsee saunaan, jossa naksuu jatkuvalämmitteinen puukiuas. Pienen lammen keskelle on jopa rakennettu napakelkka, joka ei tosin tänään ole käytössä lauhan kelin pehmentämän jään vuoksi.
– Napakiikku liittyy lapsuudenmuistoihini Koivistolta. Meillä oli aina sellainen meren jäällä talomme edessä, ja naapuruston lapset tulivat leikkimään sillä, kertoo 87-vuotias Olavi Hirvonen.

Lapland Laken lomakylän tarina on aloitettava sen perustajasta: Hirvonen on Kanadassa syntynyt amerikansuomalainen, Karjalan evakko, palvellut sekä Suomen että Yhdysvaltojen armeijoissa. Ja hiihtänyt olympialaisissa. Montrealissa vuonna 1930 syntyneen Hirvosen suomalaisvanhemmat erosivat hänen ollessaan vauva. Lama koetteli, eikä äidillä ollut mahdollisuutta huolehtia pojasta yksin. Niinpä pieni Olavi lähetettiin vanhempien kotimaahan Karjalan Koivistolle isoäitinsä hoteisiin.

Lapsuus Koiviston Koivusaaressa oli onnellista aikaa. Kesäisin siitä pitivät huolen Koiviston kuuluisat hiekkarannat, talvisin hiihto ja kelkkailu meren jäällä. Äitikin matkusti välillä Suomeen katsomaan poikaansa.

Sodan syttymisen myötä onni haihtui nopeasti. Vuonna 1939 yhdeksänvuotias Olavi joutui todistamaan, kun venäläiset aloittivat Karjalan valtaamisen. Hirvonen on vielä vanhalla iälläkin surrut koiraansa jonka joutui paetessaan jättämään saareen.
– Koira ei mahtunut veneeseen. Se vaistosi että emme tule näkemään toisiamme enää koskaan.
Suomen saatua Koiviston alueen jälleen haltuunsa Olavi ja isoäiti pääsivät palaamaan kotiinsa, mutta vain vuoden ajaksi.
– Tuon ajan asuin siellä kahdestaan isoäitini kanssa, olin talon isäntä. Ennen isoa hyökkäystään venäläiset pudottivat Koivusaareen kommandoja, ja kerran löysin venäläisen tarkka-ampujan kiväärin. Nukuin se sänkyni vieressä jotta voisin tarpeen tullen puolustaa isoäitiä, Hirvonen muistelee. Myöhemmin armeija-aikoinaan Hirvonen tunnettiin hiihtotaitojensa lisäksi mestariampujana.

17-vuotiaana Hirvonen suunnitteli jo paluuta Amerikkaan, kun eteen tulivat kutsunnat. Ampumataitonsa ansiosta hän pääsi siisteihin hommiin: kuriiriksi päämajaan Helsingin Esplanadille.
– Kukaan ei muistanut kertoa että minun ei Kanadan kansalaisena tarvitse käydä Suomen armeijaa. Mutta se aika ei mennyt lainkaan hukkaan.
Sotilasvalan myötä Hirvosesta tuli vihdoin myös Suomen kansalainen. Hän kuitenkin muutti pian Yhdysvaltoihin ja värväytyi sikäläiseen armeijaan. Suomen oloihin tottunut Hirvonen lähetettiin Alaskaan opettamaan arktista sodankäyntiä ja selviytymistaitoja. Hirvonen sai kutsun Korean sotaan, mutta vältti sen koska häntä tarvittiin kouluttajana.

Armeijan jälkeen New Yorkin Bronxiin kotiutunut Hirvonen kilpaili Yhdysvaltojen mestaruussarjoissa sen verran kuin töiltään ehti. Suurkaupungissa lajin harrastaminen vaati välillä luovuutta.
– Harjoittelin puistoissa ja hiihdin myös golfkentällä jota kukaan ei käyttänyt talvisin.
Vuoden 1960 talviolympialaiset järjestettiin syrjäisen Squaw Valleyn alueella Kalifornian vuoristossa. Hirvonen haaveili mukaan pääsystä, mutta työkiireet veivät ajan harjoittelulta.
– Hiihdin lähinnä öisin.

Hirvonen osallistui karsintoihin ja pääsi kuin pääsikin joukkueeseen. Kisoissa hän kuitenkin huomasi olevansa kaikkea muuta kuin tervetullut.
– Jouduin joukkueen valmentajien epäsuosioon koska tulin suoraan karsintaan, kun muut olivat harjoitelleet kuukausien ajan valmentajan johdolla. Olin joukkueen musta lammas.
30 kilometrin kisaa edeltäneenä iltana Hirvoselle selvisi, ettei hänen nimensä ole vahvimman matkansa osallistujalistalla. Turhautunut Hirvonen sai kuitenkin kuulla pääsevänsä mukaan 50 kilometrille.

Kisaan valmistautumisessa tukea tuli suomalaisilta, myös varustetasolla. Yhdysvallat ei tuohon aikaan ollut mikään hiihdon mahtimaa.
– Oma joukkueeni ei ollut saanut edes monoja. Itselläni oli jalassa omat mononi, jotka olivat yhtä kokoa liian pienet, joten varpaani olivat aina veriset, Hirvonen muistelee.
Kisa-asunkin hän kertoo lainanneensa Suomen Veikko Räsäseltä.
– Omat asumme olivat komeat mutta epämukavat, eivätkä hengittäneet ollenkaan. En tiedä kuka ne oli suunnitellut.

Kisa päättyi tunnetusti Suomen juhliin Kalevi Hämäläisen viedessä kultaa ja Veikko Hakulisen pronssia. Hirvosen osalta hiihto sai jo alkuvaiheessa dramaattisen käänteen, johon hänen suuresti ihailemansa Hakulinen oli osaltaan vaikuttamassa.
– Hakulinen aloitti kilpailun takanani. Lopulta hän sai minut kiinni aivan mäen laella, ja siirryin ladun sivuun päästäkseni hänet ohitseni, Hirvonen kertaa.
– Sukseni luiskahti kovan latu-uran alle ja meni poikki.
Hirvonen jatkoi ensimmäisen kymmenen kilometrin kierroksen loppuun yhdellä suksella. Maalissa hän oli kahdeskymmeneskuudes.
– Olin kuitenkin lopulta toiseksi paras amerikkalainen.

1970-luvun lopulla Hirvonen työskenteli rakennusalalla, suunnitellen ja rakentaen taloja. Ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Esa-poika seurasi isänsä jalanjäljissä ja aloitteli myös lupaavaa uraa ampumahiihdossa.
Vuonna 1977 Esa oli matkalla tapaamaan opiskelukavereitaan moottoripyörällä, jonka oli aiemmin ostanut ystävältään.
– Seuraavana päivänä poliisi oli ovella. Oli tapahtunut onnettomuus ja Esa oli kuollut.

Hirvonen oli niin surun murtama, ettei voinut edes hiihtää. Yhdessä Esan kanssa he olivat haaveilleet omasta hiihtokeskuksesta. Hirvonen ryhtyi etsimään sopivaa paikkaa ja muutosta elämäänsä. Silloin tapahtui jotain ihmeellistä.
– Yhtenä yönä näin unta, jossa Esa osoitti minulle New Yorkin osavaltion kartasta paikkaa järven rannalla. Ajoin sinne päin ja käännyin Bensoniin, jossa sattui olemaan myynnissä mökkikylä.
Näin sai alkunsa Lapland Lake Nordic Vacation Center. Vanhan maatilan maille raivattiin tulevina vuosina useita latuja, jotka Hirvonen kävi aamuisin itse ajamassa kuntoon. Mökkeihin rakennettiin suomalaiseen tyyliin kunnon perustukset.

1980-luvun alussa Ann-niminen nuori nainen tapasi käydä Lapland Lakella hiihtämässä ja patikoimassa ystäviensä kanssa. Yksi asia johti toiseen ja Olavi ja Ann menivät naimisiin. Yhdessä he pyörittivät hiihtokeskusta vuoteen 2014 saakka.

Jatkajaa valitessa heille oli tärkeää, että paikan ainutlaatuinen henki säilyy. Tätä vaativat myös asiakkaat, joista moni on käynyt vuosikymmeniä. Laduilla ja mökeillä on edelleen suomalaiset nimet. Mökit ovat amerikkalaisittain vaatimattomia, mutta varauskirjat täyttyvät nopeasti. Helmikuussa Hirvonen sai oman nimikkolatunsa. Sen nimeksi tuli Olavin uni.

Olavi ja Ann ottavat vieraat vastaan talossaan, jonka ikkunoista avautuu upea vuoristomaisema. Jaloissa pyörii kaksi koiraa, husky ja karjalankarhukoira. Annin mukaan Olavi ei enää hiihdä.
– Minulla oli tapana sanoa että Olavin hiihdon seuraaminen on kuin katsoisi musiikkia. En ole koskaan nähnyt ihmisen liikkuvan sillä tavalla kuin hän liikkui.

Artikkeli Ilta-Sanomissa 3.5.2018, kirjoittaja Johannes Kotkavirta, Lapland Lake, New York

Olavi Hirvonen Obituary

ALBANY - It is with deep sadness that we announce the passing of Olavi Hirvonen, beloved husband, father, grandfather, brother and friend. Born on December 26, 1930, in Canada, Olavi's life was marked by resilience, adventure, and a profound love for family and nature.

At just six months old, he emigrated to Finland, where he was raised by his maternal grandparents on the island of Koivisto in southeastern Finland. His childhood was filled with fishing, skiing, and playing in the woods and along the beaches with his young aunts and uncles. The onset of 1939's Winter War and subsequent Continuation War forced his family to evacuate to mainland Finland, where Olavi later distinguished himself after the war as a marksman in the Finnish Army.

In 1950, Olavi immigrated to the United States, where he met his first wife, Hilja, in New York City. Drafted during the Korean War, Olavi was stationed in Alaska, where he used his skiing and winter survival skills to train officers. They welcomed two children: Esa, born in Alaska during Olavi's service in the U.S. Army, and Elisa, born shortly after their return to the Bronx.

The family later moved to Vermont, operating a local ski resort, where Olavi's dedication to skiing flourished. He trained rigorously and qualified for the 1960 U.S. Olympic team, competing in both the 50km and 15km Nordic events in Squaw Valley.

After moving to Westchester County, Olavi built homes as a carpenter and general contractor, eventually joined in that work by his son. Tragically, Esa was killed in a motorcycle accident in 1977, a loss that left an indelible mark on Olavi's heart.

In search of healing and a return to skiing, Olavi discovered a property in Benson, NY, which he transformed into Lapland Lake Nordic Vacation Center. For the next 36 years, he cultivated this nationally recognized cross-country ski center, where he met his second wife, Ann Macartney, and raised their daughter, Leila. The family remains closely connected to the community that has grown around the resort.

Olavi's passion for skiing was not just a career, but a cherished family tradition. He instilled a love for the outdoors in his children and grandchildren, inspiring them with his adventurous spirit and 'Sisu' determination. His legacy of hard work and appreciation for nature will forever live on in the hearts of those who knew him.
Olavi is survived by his wife, Ann; daughter, Elisa (Henry Dale); grandsons, Kai (Kriti) and Julian Dale; daughter, Leila; sister, Linda (John Booth) and nephew, Kyle. He was predeceased by his dear aunt, Toini; son, Esa; grandson, George; and nephew, Brandon.

A private burial service will be held for family. A celebration of Olavi's life will be held at Lapland Lake at a future date.

In lieu of flowers, the family requests donations to the Share Winter Foundation, the Alzheimer's Association of Northeastern N.Y., and The Community Hospice of Albany.
To plant trees in memory, please visit the Sympathy Store.

Published by Albany Times Union on Oct. 6, 2024.

Lähteet:

• Muistokirjoitus
• Ilta-Sanomat
• https://en.wikipedia.org/wiki/Olavi_Hirvonen
• https://www.olympedia.org/athletes/86671
• https://olympics.com/en/athletes/olavi-e-hirvonen
• Olavi Hirvonen: an Unofficial Ambassador for Finland
• Q&A with Olavi Hirvonen

  ---

  
  

US Census 1950 The Bronx, NY - in his mother's family