Olga Maria Pakkala

Kauppias ja liikenainen; Pakkalan kauppa, Asemankylä, Pihlajavesi (1904-1947). Syntyisin Porlammi, Lapinjärvi.

Monipuolinen ja merkittävä paikallinen vaikuttaja: Porlammin Nuorisoseura Soihdun perustajajäsen (1897) ja kunniajäsen (1937). Naisasianainen, joka edusti Pihlajavettä naisten äänioikeuden puolesta kampanjoineen Naisliitto Unionin suuressa kokouksessa (1905). Pihlajaveden Nuorisoseuran perustajajäsen (1908), puheenjohtaja ja sihteeri noin 40 vuoden ajan. Pihlajaveden kunnanvaltuuston jäsen ja samalla sen ensimmäinen naisjäsen (1913) yli 10 vuoden ajan. Pihlajaveden Lotta Svärd paikallisosaston perustajajäsen (1919) ja puheenjohtaja (1925-1944) järjestön lakkauttamiseen saakka.

Elämäkerta

Olga Pakkala o.s. Eklund syntyi 30. joulukuuta 1879 Simolan talossa Porlammilla, Lapinjärven pitäjässä. Hänen isänsä oli Simolan talollisen poika Anders Gustaf Eklund (s. 21.1.1843 Lapinjärvi, k. 22.1.1901 Lapinjärvi), joka oli ryhtynyt muurariksi ja ottanut Eklundin käsityöläisnimekseen. Hänen äitinsä oli Erika Eklund o.s. Forss (s. 20.9.1843 Lapinjärvi, k. 3.1.1930 Lapinjärvi). [1, 2]

Nuori Olga Eklund. Kuva: Porlammin kotiseutumuseo.

Aktiivista toimintaa jo Porlammilla

Olga löysi tulevan puolisonsa Verner Pakkalan kotikylältään, ja he toimivat aktiivisesti Porlammilla jo ennen naimisiin menoaan.

Olga hyväksyttin Nuoriseura Soihdun jäseneksi vain 17-vuotiaana maaliskuussa 1897. Seura perustettiin samana vuonna ja ilmeisesti Olga oli yksi sen perustajajäsenistä. Seuran perustajajäseniin kuului myös Verner Pakkala. Hän toimi nuorisoseuran esimiehenä ja Olga sihteerinä. Olga toimi johtokunnan jäsenenä ja sihteerinä 1897-1905. Myöhemmin nuorisoseuran täyttäessä 40 vuotta vuonna 1937 Olga Pakkala nimettiin sen kunniajäseneksi.

Jyväskylän opettajaseminaari

Olga kävi kansakoulun, Hämeenlinnan esiseminaarin ja pääsi opiskelemaan Jyväskylän seminaariin, josta hänen piti valmistua opettajaksi. [2]

Vuonna 1899 hän toimi epäpätevänä opettajana Porlammilla. [3]

Hän kuitenkin erosi 20.8.1904 Jyväskylän seminaarin toiselta luokalta. Tuolloin seminaarissa saivat opiskella vain naimattomat neidot. Olisiko Olga ennakoinut, ettei valmistu koskaan, avioitumisen takia, ja siksi jättänyt seminaarin kesken.

Olga Eklund ja Verner Pakkala kihlautuivat 1.1.1904 Porlammilla. Katso Uusimaa-lehdessä 4.1.1904 julkaistu kihlailmoitus klikkaamalla tästä.

Nuoripari Verner ja Olga Pakkala. Kuva: Anu Vuorisen kokoelma.

Avioituminen ja muutto Pihlajavedelle

Verner möi kotitilansa Kuhan talon Lapinjärvellä helmikuussa 1904 ja nuoripari avioitui 10.11.1904. Olga oli 24-vuotias ja Verner 27. Tämän jälkeen he muuttivat Pihlajavedelle 27.12.1904. Miksi he lähtivät kotiseudultaan ja kuinka he valitsivat Pihlajaveden ei ole tiedossa.

Pari kuukautta ennen muuttoa, 19.10.1904, oli Verner Pakkala käynyt tekemässä Pihlajavedellä kaupan, jossa hän osti kauppias Hermanni Matinpoika Vasaramäeltä (myöh. Kaivos) kaupparakennukset, joissa oli toiminut kauppa vuodesta 1900 lähtien. Kaupparakennukset sijaitsivat vuokratontilla, jonka omisti talollinen Herman Vähäkömi. Verner teki samalla uuden vuokrasopimuksen. Pariskunta muutti paikkakunnalle ja aloitti kauppatoiminnan. 2.1.1905 päivätyssä kauppatodistuksessa todetaan seuraavaa: "Allekirjoittaneelle Kruununvoutille Kuortaneen Kihlakunnassa on Kauppias Werner Anselm Pakkala ilmoittanut aikovansa harjoittaa kauppaliikettä kaikenlaisilla luvallisilla sisä- ja ulkomaan tavaroilla avoimessa puotsissa omassa kartanossaan Vähäkömin talon maalla…"

Pakkalan kauppa Pihlajaveden Asemankylällä. Aiemmin pienempi ja punamultainen hirsirakennus on tässä saanut jo laajennuksen ja lautaverhoilun. Kuva: Porlammin kotiseutumuseo.

Yllä oleva Pakkalan kaupan kuva on postikortista, jonka Olga lähetti äidilleen Erika Eklundille Porlammille vuonna 1929. Katso kortin kääntöpuoli klikkaamalla tästä.

Aktiivinen naisasianainen

Olga ja Verner olivat hyvin isänmaallisia ja ajoivat yhteisesti suomalaisuusaatetta ja naisten oikeuksia. 19.11.1905 järjestettiin Pihlajavedellä Kansalaiskokous yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta.

Olga toimi aktiivisesti erityisesti naisasian puolesta. Vuonna 1905 hän oli mukana edustamassa Pihlajavettä Naisliitto Unionin suuressa kokouksessa ”Edustajakokous naisten äänioikeutta varten 26.-28.11.1905”. Kokous asetti tavoitteekseen, että "kaikille 21 v. täyttäneille naisille, niin aviovaimoille kuin naimattomillekin, on myönnettävä äänioikeus ja vaalikelpoisuus yleisen yhtäläisen ja välittömän äänioikeuden perusteella".
Samalla määriteltiin toimenpiteet naisten äänioikeuden edistämiseksi. Kokouksen seurauksena vuonna 1906 suomalaisnaisille myönnettiin äänioikeus, ensimmäisenä maana Euroopassa.

Naisen ääni 1905 (s. 11-13) julkaisi kokouksesta kirjoituksen, joka sisältää myös luettelon kokousedustajista. Kirjoitukseen sanomalehtiarkistossa pääset klikkaamalla tästä.

Nuorisoseuran perustaminen

Nuorisoseura-aate oli Olgalle ja Vernerille läheinen jo kotipaikkakunnaltaan Lapinjärveltä. Niin oli luonnollista, että he olivat aktiivisesti mukana perustamassa Pihlajaveden Nuorisoseuraa.

Aino Korja on kirjoittanut ”Pihlajaveden nuorisoseuran 70-vuotishistoriikissa” mm. seuraavaa:

”Olga Pakkala oli perustamassa Pihlajaveden nuorisoseuraa yhdessä Anna ja J Leivon, Werner Pakkalan, opettaja I Simstedin, kirkkoherra W Brusilan ja maanviljelijän pojan Aapo Leppälän kanssa. Keskusseurasta oli mukana K Halmekytö. Seura perustettiin 8.11.1908.
Vuonna 1910 alettiin suunnitella oman talon rakentamista. Suurin osa rakennustarvikkeista saatiin lahjoituksena maanviljelijöiltä ja kauppiailta. Talon vihkiäiset olivat juhannuksena 1911.
Vuonna 1912 esimiehenä toimi Adiel Leppälä ja sihteerinä Olga Pakkala, jonka sihteeri- ja puheenjohtajakausi kesti sitten noin 40 vuotta. Olga Pakkala antoi koko seuran toiminnalle sen hengen. Jäseniä oli jo noin sata.”

Vastavalmistunut Pihlajaveden nuorisoseurantalo vuonna 1911. Pihalla on vielä rakennustarvikkeita. Kuva: Anu Vuorisen kokoelma.

Nopeasti mukaan monipuoliseen toimintaan

Olga sai nopeasti pihlajaveteläisten arvostuksen ja hän oli mukana erittäin monissa luottamustoimissa.

Pihlajaveden kunnanvaltuusto perustettiin vuonna 1913 ja Olga valittiin, ensimmäisenä naisena, valtuustoon vuonna 1918 ja hän toimi siinä yli kymmenen vuotta. Monet valiokunta- ja komiteatyöt tulivat hänelle tutuiksi, valtuuston ja kunnallislautakunnan ym. taholta, kuten toimet valtuuston sihteerinä, kunnan ja kirkollistilien monivuotisena tarkastajana, valtion verotuslautakunnan ja Lotta-Svärd -paikallisyhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana, ollen perustamassa ko. järjestön toimintaa Pihlajavedelle. Hän toimi Säästöpankin kamreerina, vaalilautakunnan-, kirjasto- ja kansakoulun johtokunnan jäsenenä ym. tilapäisissä luottamustoimissa.

Pihlajaveden kunnanvaltuusto 1920-luvun jälkipuoliskolla. Olga Pakkala eturivissä keskellä. Kuva: Aino Korjan kokoelma.

Yllä olevassa kuvassa Olga Pakkalan oikealla puolella on toinen pitkäaikainen Pihlajaveden vaikuttaja Niilo Lamminmäki, joka toimi kunnanhallituksen puheenjohtajana ja kunnanjohtajana 15 vuoden ajan.

Olgasta Pihlajaveden Sahan osakas

Pihlajavedellä oli harjoitettu sahatoimintaa vuoden 1900 paikkeilta lähtien.

Aino Korja on kirjoittanut Pihlajaveden sahan historiikissa seuraavasti:

"Vuonna 1910 sahanomistajaksi tuli kauppias Verner Pakkala. - Toiminta oli vähäistä. Parina, kolmena vuotena sahattiin 2-3 kuukautta kesällä. Vuosina 1914-15 ei sahalla ollut juuri ollenkaan toimintaa. Vuonna 1916 perustettiin taas uusi osakeyhtiö. Siihen tulivat Ähtäristä Verner Laitakari, Emil Larja ja Juha Alfred (Janne) Sisto sekä Pihlajavedeltä Olga Pakkala. Kullakin oli yhtä monta osaketta. -"

Pihlajaveden vanha saha, joka paloi vuonna 1923 ja rakennettiin seuraavana vuonna uudelleen. Viivi Kallio (myöh. Mäkinen) ja Olga Pakkala veneilemässä Pakkalan Aatos-moottoriveneellä sahan edustalla.

Suojeluskunta ja Lotta-Svärd-toiminta

Vuonna 1917 perustettiin Pihlajavedelle suojeluskuntaosasto, jossa myös Verner Pakkala toimi. Sen pitäessä salaisia harjoituksia huolehtivat muonituksesta rouvat Pakkala ja Peltonen. Olga Pakkala lahjoitti kankaat, joista valmistettiin Pihlajaveden suojeluskunnan ensimmäinen lippu.

Olga Pakkala lottapuvussa. Kuva: Anu Vuorisen kokoelma.

Kapinan syttyessä miehet lähtivät taistelemaan valkoisen armeijan joukkoihin ja kotirintamalla rouvat Pakkala ja Peltonen esimerkillisesti hoitivat lämpöisten vaatteiden ja muonitustarvikkeiden keräämisen miehille. Kirkkoherranrouva Peltoselle ja kauppias Olga Pakkalalle myönnettiin toiminnastaan Vapaussodan muistomitali.

Virallisesti Lotta-Svärd yhdistyksen Jyväskylän piirin Pihlajaveden paikallisosasto perustettiin vuonna 1919, jolloin aloitettiin myös jäsenluettelon pito. Olga Pakkala on merkitty jäsenluetteloon jäsennumerolla 5. [4]

Myöhemmin Olga Pakkala palkittiin myös Lotta Svärd-järjestön ansioristillä 20-vuotisen puheenjohtajakautensa johdosta. Vieno Kallio piti tuolloin 30.1.1944 kiitospuheen.

Lainaus Aino Korjan historiikista:

27.10.1919 perustettiin Suojeluskunnan naisjaos, jossa puheenjohtajana toimi rva Peltonen ja sihteerinä Hanna Leppälä.
Vuoden 1920 alusta Olga Pakkalasta tuli jaoston rahastonhoitaja ja siitä alkoikin Olgan pitkäaikainen ura Lotta-Svärd-toiminnassa. 21.3.1920 hyväksyttiin mallisäännöt ja vuonna 1923 liittyi Pihlajaveden Lotta-jaos virallisesti Jyväskylän Lotta-Svärd piiriin.
Suojeluskunnan toinen lippu vihittiin 10.6.1923. Lippu oli Einari Luoman suunnittelema ja sen luovuttivat rouvat Pakkala ja Koskela. Lipun vihki Kirkkoherra Suojamaa Nuorisoseuran talolla.
Vuonna 1925 Olga Pakkalasta tuli seuran päälotta ja hän toimikin puheenjohtajana Lotta-Svärd-järjestön lopettamiseen asti 1944.

Myös Iida Vuorela on kirjoittanut 10-vuotishistoriikissaan Pihlajaveden lottien toiminnasta ja Olgan osuudesta siinä: Pihlajaveden Lotta-Svärd paikallisosaston 10-vuotishistoriikki alkaen vuodesta 1919 jatkuen vuoden 1930 loppuun.

Pihlajaveden lottien toiminnasta on säilynyt runsaasti valokuvia. Lottien johtohenkilönä Olga Pakkala esiintyy valokuvissa usein lottapuvussa, joka hänellä on päällään myös profiilikuvassaan. Lottapuvun kanssa käytettiin järjestön merkkejä. Puvun kauluksessa keskellä on lottaneula, joka on Lotta Svärd -järjestön yhteinen tunnus. Kahdessa alla olevasssa kuvassa Olgalla on lisäksi puvun taskussa ylempänä joko 10- tai 20-vuotismerkki ja alempana kultainen hiihto- ja kävelymerkki kahdella kertauskävyllä. Taskun yläpuolelle on kiinnitetty vapaussodan muistomitalin kunniamerkkinauha.

Olga Pakkala lottapuvussa. Huomaa järjestön merkit. Kuva: Porlammin kotiseutumuseo.

Pihlajaveden lottien viimeinen johtokunta Pakkalan salirapun edustalla. Olga Pakkala eturivissä keskellä. Kuva: Matti Saarisen kokoelma.

Yllä olevassa kuvassa Olgan vasemmalla puolella istuu Ilmi Mäenpää ja oikealla puolella Iida Vuorela. Takarivissä ovat vasemmalta lukien Elsa Puusaari, Aino Rantakömi (myöh. Korja), Martta Sälli ja Vieno Kallio.

Vuonna 1919 Olga Pakkala täytti 40 vuotta

Otavan asiamieslehti Otavainen 1.1.1921 kirjoitti 40 vuotta täyttäneestä Olga Pakkalasta seuraavasti:

Olen joskus Otavaisen palstoilla nähnyt kirjoitelmia Otavan kirja-asiamiehistä ja heidän kuviaan. Tahtoisin puolestani lisätä tuota sarjaa myös yhdellä, joka toista vuosikymmentä on Otavan tuotteita Pihlajavedellä ja sen ympäristöllä levittänyt. Hän, rouva Olga Pakkala jonka kesäisen reippaana näimme tässä yllä-olevassa kuvassa komeaa hevostaan kävelyttävän, täytti viime vuonna 40 vuotta.

Ikä ei näytä vielä paljon häntä painavan, eikäpä se 40-vuotiaana vielä saakaan sitä tehdä. Monelle ei elämä ole vielä siihen mennessä ehtinyt suuriakaan näyttää. Mutta rva Pakkalalle se on jo kauvan ollut tarmon ja tuloksien aikaa, siunaukseksi ympäristölleen ja pienelle asuinpitäjälleen. Siksipä juhlien vietettiinkin hänen merkkipäiväänsä lahjoin, kukin, lauluin y.m.

Rouva Pakkala onkin pitäjällensä kaikki kaikessa, niin kunnallisena kuin muunakin luottamushenkilönä. Vaikka varsinainen toimintansa onkin liike-ala, jonka harvinaisella liike-kyvyllä on laajentanut vähästä monipuolisimmaksi paikkakunnalla, tarvitaan ja kutsutaan häntä mitä monenmoisempiin yhdistyksiin ja yhteiskunnallisiin toimiin terävä-älyisenä asiain tuntijana. Näissä monissa elämän arkisissa toimissa on hänellä silti ylinnä ihanteellisuus. Luku-ala häntä onkin enin viehättänyt, koska osan elämästään on toiminut opettajana, ja vieläkin on hänellä suuri rakkaus kirjallisuuteen ja kouluihin, seuraten m. m. paikkakuntansa koulu harrastuksia innolla toimihenkilönä ja tukien niiden kirjastoja lahjoituksillaan. Harvaan asutussa vähän kehittyneessä seudussa on hänen oma runsas kirjastonsa tienviittana muille, koettaen hienotuntoisen naisen liikekyvyllä toisillekin levittää hyvää kirjallisuutta. Otavainenkin toivoo, että tämä ”kirja-asianainen” edelleenkin jaksaisi toimia samaan suuntaan kaikessa, että tulevat vuosikymmenet täyttäisivät sen jatkaen, mitä tähänastiset niin kauniisti ovat alkaneet. Henkinen ja aineellinen elämä kaipaavat juuri rouva Pakkalan tapaisia naisia, jotka kaikessa, niin liike-elämän kuin kirjallisuudenkin alalla pitävät kiinni puhtaista päämääristä.

"Rouva Olga Pakkala jonka kesäisen reippaana näimme tässä yllä-olevassa kuvassa komeaa hevostaan kävelyttävän." Kuva: Otavainen 1.1.1921.

Katso Pakkalan ja kumppaneiden omistuksessa olleen suomenhevosori Pihlan sukutaulu hevosten sukutietokanta Sukupostista klikkaamalla tästä.

Olga ja Verner eroavat

Vuonna 1921, 18. pnä toukokuuta Olga ja Verner erosivat. Asiakirjassa on teksti: ”Avioliitto, josta ei ole lapsia, on purettu laillisessa järjestyksessä 18.5.1921.” Seuraavana vuonna Verner muutti Tampereelle. Pariskunta erosi hyvässä sovussa ja jakoi omistamansa omaisuuden niin, että kaupparakennukset jäivät Olgalle.

Olga jatkoi Pakkalan kaupan toimintaa ja muutakin liiketoimintaa yhteistyössä monien liikekumppaneidensa kanssa. Vaikka Olga tunnettiin kauppiaana, ei hän koskaan työskennellyt kaupan puolella, vaan hänellä oli aina henkilökunta siihen tehtävään.

Pakkalan kaupassa. Kuva: Aino Korjan kokoelma.

Pitkäaikaisena kauppiaana Pakkalan kaupassa toimi Artturi Mäkinen. Yllä olevassa kuvassa kaupan henkilökuntaa kasvot kameraan päin vasemmalta lukien: kaupan juoksupoika Erkki Poika-aho, kauppiaan puoliso Viivi Mäkinen (o.s. Kallio), kauppias Artturi Mäkinen, Olga Pakkala ja ilmeisesti asiakkaan ja kauppiaan tuttavan roolissa Erkki Tuomi, joka oli metsänvartija ja asui Ranssulassa. Tuomet olivat Olga Pakkalan perhetuttuja, ja Erkki Tuomi toimi myös Pihlajaveden kunnanvaltuustossa.

Pakkalan kauppa 1930-luvulla. Kuva: Eenok Lahti.

Selkisaari

20.7.1924 osti Olga Selkisaari-nimisen saaren konttoristi Einari Luomalta. Tuosta saaresta kehkeytyi Olgalle todellinen hengähtämisen paikka ja hän viettikin paljon vapaa-aikaa saaressa ystäviensä kanssa. Erikoisuutena Pakkalan perheessä oli jo Vernerin aikaan moottorivene, jolla retkeiltiin Pihlaisselällä ja myöhemmin kuljettiin Selkisaareen.

Selkisaari on edelleen suvun omistuksessa ja käytössä.

Kahvihetki Selkisaaressa. Kuva: Anu Vuorisen kokoelma.

Yllä Selkisaaressa kahvittelevat oikealla Hilkka Hedman o.s. Arponen essu päällä, istumassa Mäenpään isäntä Vendi Mäenpää, selin Heimer Hedman, opettaja Katri Mäenpää juo kahvia, Olga Pakkala paljain jaloin ja vasemmalla Reino Mäenpää. Takana kaksi tuntematonta henkilöä.

Olga 50 vuotta 30.12.1929

Olgan täyttäessä 50-vuotta huomioitiin hänet lukuisissa lehdissä, mm. Kauppalehti 30.12.1929 no 354, Sisä-Suomi 29.12.1929 no 298A, Kauppias ja Keuruu-Pihlajavesi-Multia.

Sisä-Suomi kirjoitti hänestä seuraavasti:

"Olga Pakkala 50-vuotta

Huomenna tk. 30 pnä täyttää kauppias Olga Pakkala 50 vuotta. Rouva Olga Pakkala on syntyjään uusmaalainen. Hän siirtyi Pihlajavedelle 25 vuotta takaperin, kun pitäjäämme perustettiin Pakkalan kauppaliike, joka noin 10 vuotta sitten muutettiin osakekaupaksi, ollen rouva Pakkala siinä yhä edelleen huomattavimpana osakkaana. Tarmokkaana ja rehtinä liikeihmisenä on rouva Pakkala tehnyt itsensä tunnetuksi Pihlajavedellä. Kauppaliike Pakkala & kumpp. Oy., jonka toimeenpanevana johtajana hän toimii, on yhä kasvanut ja on sillä takanansa suuren ostajajoukon suosio.

Paitsi varsinaista työtänsä ovat rouva Pakkalan aika ja voimat riittäneet useille muillekin aloille. Kunnallisiin tehtäviin Pihlajavedellä on hän osallistunut huomattavalla tavalla. Pihlajaveden kunnanvaltuustoon on kuulunut ainoana naisjäsenenä sen perustamisesta saakka, kunnanvaltuuston sihteerin tehtävät olivat myös vuosia hänen hoidossaan. Lisäksi on hän aina kuulunut valmistusvaliokuntaan, toiminut vuosien varrella Pihlajaveden Säästöpankin sihteerinä, sekä valtion verotuslautakunnan puheenjohtajana.

Monien erilaisten tehtävien lisäksi on rouva Pakkala ottanut osaa vapaaseen valistustyöhön kotipitäjässänsä. Erikoisesti voimme mainita Pihlajaveden nuorisoseuran ja Lotta Svärd-yhdistyksen, joissa hän on innolla toiminut, ollen mm. viimemainitun puheen-johtaja. Kunnioitettavan järkevänä, mutta samalla myöskin harvinaisen herttaisena ja miellyttävänä ihmisenä on hän saavuttanut kanssaihmistensä jakamattoman suosion ja varmasti ovat lukuisat ne ystävät, jotka häntä merkkipäivänään muistavat. Näiden onnittelujen joukkoon pyytää myös Sisä-Suomi, jonka toimelias avustaja rouva Pakkala on lehden alusta alkaen ollut, kohdaltaan yhtyä."

Muidenkin lehdissä olleiden 50-vuotishuomionosoitusten tekstit puhtaaksikirjoitettuina: klikkaa tästä.

Olgan erittäin hyvä ystävä Pihlajavedellä oli opettaja Iida Vuorela. He olivat hyvin samanhenkisiä ja toimivat kumpikin aktiivisesti Lotta-Svärd-järjestössä. Iida Vuorela kirjoitti ystävälleen runon hänen 50-vuotisjuhlaansa:

Ystävykset Olga Pakkala ja Iida Vuorela. Kuva: Anu Vuorisen kokoelma.

"Yrityssäkeitä" 50:vuotiaalle Olga-ystävälleni

Ensin, – anteeksi Ystävä, juhlaväki,
et runoilijan uuden Pihlajavesi näki.
Te puuttehet ”riimissä” unohtakaa,
ja ”tilapäiseksi” tää huomatkaa.

Oli ennen Anttilan pellavapää,
joka Porlammin raitteja vilistää.
Johto kumma sen Keski-Suomeen toi,
ja Pakkalan rouvan hänestä loi.

On vuosia vierinyt tääll' kaksikymmentä viis
Näkyvämmin kauppiaana touhutessa siis.
Ja alkamansa liike on paisunut niin
Et "kumppanit" sopii nyt vain "vinkkeliin".

On uria aukonut korpien maahan,
myös henkensä lahjat rikkaat ja laajat,
sä työalaa täällä et juuri voi näyttää
mis´ Pakkalan Olgaa ei vois käyttää.

Vierreet on siivillä kultaiset vuodet,
yhtä pirteänä keskellämme kuljet,
valtio, valtuusto, koulu ja kunta --,
luetella töitäsi ois liian monta.

Mä tuloksista kiittämään läheinen lienen
ja vaatimattomaksi Sun niiden suhteen tiennen,
mutt´ rinnallasi tehneenä työalaa montaa
työsi arvon tiedän verrata kultaan.

Ja jo liinakutrisi hopeaa sai -,
kuka tietää siihen aiheet vain.
Ja paras kun uskomme kanssasi ain,
"ne on aurinko kullannut valollaan."

Mitä siitä vaikka alkuajan kuori
ei olekaan enää yhtä nuori,
kunhan vain syömmesi Pihlaisille läikkyy
sen vastaisonni 50-vuotiaalle väikkyy.

Uusmaan tyttö, josta tuli vainen,
naisena aito sisä-suomalainen,
keskellämme viihtyös pitemmältäki
toivoo moni pitäjässä, Pakkalan mäki.

Humiskoon koivikko iltalaulun oman,
saanut kun uuden olet kodin soman.
Joukossamme ole aina keskeisin voima,
ylevien aatteiden aateloima.

Niin oli ennen Anttilan pellavapää,
joka Porlammin raitteja vilistää.
Johto kumma hänet Keski-Suomeen toi,
ja Pakkalan Rouvaksi keskuuteemme loi.

Sällin koululla 29.12.-29

Katso kuvat alkuperäisestä onnittelurunosta tästä: sivu 1, sivu 2 ja sivu 3.

Politikointia

Aamulehti 9.9.1923. kirjoittaa seuraavaa:

”Lähestyvät kunnallisvaalit
Yhteinen porvarillinen rintama Pihlajavedellä
V.k. 25 p:na pidettiin Pihlajavedellä Kaakkomäen talossa porvarillisiin puolueisiin kuuluvain kuntalaisten yhteinen kokous, jossa päätettiin tulevissa kunnallisvaaleissa muodostaa porvarillinen rintama. Lujemman esiintymisen saavuttamiseksi päätettiin perustaa neljä valitsijayhdistystä, nimittäin aseman tienoille, Mäkikylälle, Peräkylälle ja Sällinkylälle. Näiden yhdistysten asiamiehiksi valittiin O. Pakkala, U. Somppi, E. Raita-aho ja A. Sälli ja on asiamiesten tehtävänä järjestää kukin kulmakunnalleen vaalikokouksia. Kaikille listoille tulee yleisehdokkaaksi maanvilj. A. E. Somppi.”

Sisä-Suomi 29.11.1928 n:o 277A kirjoittaa sivuillaan seuraavaa:

”Sällin koululla 29.12.1929
Näissä vaaleissa on kaikissa sanomalehtikirjoituksissa eritoten vedottu naisten osanottoon vaaleissa, vaikka niin harvassa näkee naisten nimiä ehdokkaiden luetteloissa. Niin ei ole laita meillä. Ehdokkaittemme joukossa on kaksi naisedustaja ehdokasta, joista toinen rouva Pakkala jo on kymmenen vuotta valtuustossa ollut ja paikkansa kunnialla täyttänyt ja toinen uusi emäntä llmi Mäenpää on myös kaikissa piireissä tunnettu järkevänä, hyvänä kodin ja yhteiskunnan naisena, joten Pihlajaveden valveutuneet naiset puolueisiin katsomatta äänestäkää valtuustoon edellämainitut omat edustajanne.
Päämääräksi siis kaikille joulukuun 4 p:n vaaleissa: Porvarillisten vaalivoitto Pihlajavedellä!”

Olga palkkaa konttoristin

Vuonna 1936 Olga Pakkalan konttoristi ja kirjanpitäjä Hilja Jussila (myöh. Untamo) muutti pois Pihlajavedeltä, ja Olga tarvitsi itselleen uuden konttoristin.

Pihlajaveden Puuteollisuus Oy haki konttoristia ja Helmi Arponen laittoi sinne hakemuksen. Hän ei tullut valituksi, mutta Olga, joka istui kyseisen yrityksen hallituksessa, päätti valita itselleen konttoristin hakijoiden joukosta. Hän poimi Helmin paperit ja soitti tälle.

Helmi Sampolahti o.s. Arponen muistelee tuota Pihlajavedelle tuloaan seuraavasti: ”Näin Uudessa Suomessa ilmoituksen, että Pihlajaveden Puuteollisuus OY hakee konttoristia. Lähetin sinne paperini, vaan en saanut vastausta. Kesti ainakin 2 viikkoa ennen kuin posti toi kirjeen, joka oli leimattu Pihlajavedellä. Pakkalan täti (kauppias Olga Pakkala) siinä kirjoitti ja kertoi minun hakeneen Sahalle ja kun hän oli Sahan johtokunnan jäsen ja osittain omistaja, hän tuumi, että siitähän saapi myös itselleen. Häneltä oli juuri lähtenyt kirjanpitäjä pois. Hän esitteli, millainen talo oli, ja mitä väkeä ja millaista työtä tulisin tekemään. Voisin tarkentaa asian menemällä Kaupunginvouti Väinö Luoman ja vaimonsa Lyylin kotiin Kaskenkatu 11:ta, Turku. He kertoisivat minulle, millainen talo Pakkala oli. Heillä oli myös paljon valokuvia Pihlajavedeltä, missä heillä oli kesähuvila."

Helmi Arponen ja Olga Pakkala. Kuva: Anu Vuorisen kokoelma.

Monien vaiheiden jälkeen Helmi Arponen matkasi Pihlajavedelle ja kertoo tulostaan seuraavaa: ”Pihlajaveden asemalla oli itse Olga-täti tullut vastaan ja sain häneltä lämpöisen rutistuksen aivan kuin omalta äidiltäni olisin sen saanut. Minulla oli ihmeellinen tunne, kuin olisin saapunut kotiin. Aikaisemmin en ollut koskaan käynyt edes Pihlajaveden asemalla.”

Konttoristista ottotytär

Hyvin pian Olga huomasi, että Helmillä ja hänellä on hyvin samanlaiset elämänkatsomukset, molemmat olivat isänmaallisia, lottia ja ahkeria järjestöihmisiä. Oli luonnollista, että Olga päättää adoptoida Helmin tyttärekseen, hänellä itsellään kun ei ole lapsia siunaantunut.

4.5.1938 kirjatulla päätöksellä Olga otti Helmi Arposen ottotyttäreksi ja sen jälkeen häntä alettiin kutsua Pakkalan Helmiksi.

Sota alkaa

Talvisota syttyi marraskuussa 1939. Pihlajavetisistä naisista oli 27 antanut lotta-lupauksen ja he lähtivät erilaisiin tehtäviin ympäri sotatantereita. Helmi oli käynyt Tuusulan Lotta-opistolla viestikursseilla v. 1938. Sieltä hän siirtyi Viipurin Markovillaan saamaan lisäopetusta viestinnässä. Helmi oli Viipurissa 15.11.1939. Kurssi oli loppumaisillaan marraskuun 30 pnä 1939, kun talvisota syttyi. Lottia pyydettiin Viipuriin sotilaskeskuksiin. Kolme tyttöä, joista Helmi oli yksi, jäivät Viipuriin. Helmi määrättiin Neitsytniemelle K.T.R.2 kasarmialueelle. Siellä oli 100 läpän puhelinkeskus.

Olgalla on suuri huoli niin Helmistä kuin kaikista pihlajavetisistä. Hän oli huolissaan monista rajalla asuvista, erikoisesti Helmin omaisista. Hän pyysikin Helmin omaisia saapumaan Pihlajavedelle evakkoon. Eeva-Riitta Kauttu o.s. Arponen oli 6-vuotias kun hänen perheensä tuli ensimmäistä kertaa evakkoon Pihlajavedelle, ennen sodan syttymistä. Eeva-Riitta muistelee Olgaa seuraavasti: ”Hänellä on pyöreät, yksinkertaiset metallisankaiset silmälasit, aina kaulaan saakka napitettu pusero tai leninki ja nilkkoihin saakka oleva hame yllään. Muistelen että kengät olivat aina mustat, umpinaiset, jotka Lotta-pukuunkin sopivat. Usein hänellä oli joku yksinkertainen koru ylhäällä kaula-aukossa.”

Toisen kerran tultiin evakkoon talvisodan syttymisen jälkeen. Tuota aikaa Eeva-Riitta muistelee: ”Pakkalan täti etsi meille majoituspaikkoja, koska kaikki emme mahtuneet nukkumaan Pakkalassa. Me asuimme ensin pari viikkoa rva Råbergin luona, sitten Kuoppalassa erään vanhan rouvan luona. Aamuisin tulimme Pakkalaan, jossa Pakkalan täti aina yhtä ystävällisesti otti meidät vastaan, saimme syödä, juoda, äidit tekivät keittiössä hommia, me lapset leikimme paljon ulkona, olihan silloin jo talvi.”

Olgan maallinen taival päättyy

Olgan terveys reistaili ja hän menehtyi oman alkovinsa vuoteelle 31.12.1947, vain päivä 68-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Pihlajavesi menetti suuren vaikuttajan ja tärkeän henkilön. Hautajaistapahtuma keräsi saattoväkeä ympäri pitäjän. Nuorisoseuran perustamaan ”Olga Pakkalan muistorahastoon” kymmenet henkilöt, seurat, liikkeet ja järjestöt merkitsivät rahasumman, jolla rahastoon karttui lähes 100 000 markkaa.

Eeva-Riitta Kauttu o.s. Arponen muistelee Olgan viimeisiä hetkiä näin: ”Sitten aivan vuoden lopulla hän joutui vuoteen omaksi. Muistelen, että Ähtärin lääkäri kävi häntä kotona katsomassa. Hän täytti 30.12. 68 vuotta ja seuraavana päivänä nukkui ikiuneen omassa alkovissaan. Helmi-kummini sanoi minulle ”Menepäs sanomaan tädille viimeiset jäähyväiset! Voit nostaa tädin kasvoilla olevaa liinaa ylös.” - Minua jännitti kovasti, mutta tein kuten Helmi-kummi oli toivonut.”

Olga Pakkala on haudattu Koipikankaan hautausmaalle Pihlajavedelle. Suvun arkistoista löytynyt vanha lehtileike Olga Pakkalan viimeinen matka kuvaa 13.1.1948 pidettyjä hautajaisia mm. seuraavasti:

Kauppias Olga Pakkalan viimeinen matka tiistaina Pihlajavedellä muodostui valtavaksi surujuhlaksi, johon koko pitäjä otti osaa. Kymmeniä hevosia käsittävä saattojoukko lähti vainajan kotoa klo 9.00 kirkkoa kohden. Kirkonkellojen kumahtaessa ja tir. E. Yleniuksen soittaessa Pahlmanin surumarssia kantoivat ystävät vainajan honkaisen arkun kirkon kuoriin. Kymmenet palavat kynttilät, kauniit kukat ja ääriään myöten seurakuntalaisia täynnä oleva pyhättö loivat hartaan tunnelman alkavalle surujuhlalle. - Haudalta palattiin elävien kynttilöin ja kaunein kukkasin suruasuun saatettuun surutaloon hautajaiskahville, jonka aikana kuoro lauloi useita lauluja. Sitten siirryttiin läheiseen Pihlajaveden Nuorisoseurantaloon, jonka ravintolassa, juhlasalissa ja näyttämöllä oli pitkiä pöytiä vierivieressä,joiden ääreen yli 300 henkeä istui yhteistä muistoateriaa nauttimaan. Kymmenet palavat kynttilät,valtavat havuköynnökset, suruasuun saatetut seuran liput ja suuri osanottajajoukko muodostivat ennennäkemättömän tilaisuuden.

Katso kuva hautajaisista kertovasta lehtileikkeestä tästä tai koko teksti puhtaaksikirjoitettuna tästä. [2].

Olga Pakkalan hautajaiset. Monisatapäinen hautajaisväki on kokoontunut muistoaterialle Pihlajaveden nuorisoseurantalolle. Kuvat: Saara Tuliniemen kokoelma.

Olga Pakkalan kuolinilmoitus.

Olga Pakkalan ja Helmi ja Jorma Sampolahden hauta Pihlajavedellä Koipikankaan hautausmaalla. Kuva: Heikki Siltala 2016.

Lähteet

[1] Kirkonkirjat

Kastekirja

• Lapinjärvi - syntyneet, 1861-1889 (MKO60-68) > 171: 12.1879; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=258...

Lapinjärven lastenkirjat ja rippikirjat

• Lapinjärvi - lastenkirja, 1876-1879 (MKO423-434) > Sivu 611 304: sivu 611: Simola Nro 30; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=258... / Viitattu 14.10.2020
• Lapinjärvi - lastenkirja, 1880-1890 (MKO435-447) > 368: sivu 731: Gerningsmän, Inhysingar; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=258...
• Lapinjärvi - rippikirja, 1890-1899 (MKO216-240) > Sivu 934 694: sivu 934: Gerningsmän, Inhysingar; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=258... / Viitattu 14.10.2020

Muuttokirja Lapinjärveltä Pihlajavedelle

• Pihlajavesi - muuttokirjoja, 1891-1916 (AP I Jba:6) > 249: sivu 29: 17.12.1904 Verner Anshelm Pakkala & vmo Olga Maria Eklund; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=296...

Pihlajaveden rippikirjat

• Pihlajavesi > rippikirja, 1900-1909 > 153: Wähä Kömi No 7 itselliset https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...
• Pihlajavesi rippikirja 1910-1920 (AP I Aa:9) Sivu 194 (Wähä-Kömi; Maakaup. Jukonen, Maakaup. Pakkala, Enlund, kauppaapl. Mäkinen, Mktp. Jokinen, Mktp, Mäkinen) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4422...

Kuolleiden kirja

• Pihlajavesi kuolleet 1906-1916 (AP I F:1) Sivu 128 - 129 1947 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2946... / Viitattu 31.10.2023

[2] Anu Vuorinen, kooste

[3] Mikael Korhonen, Christer Kuvaja: Lapinjärven historia - Kaksi kieltä - yksi kunta, sivu 625

[4] Pihlajaveden Lotta Svärd paikallisosaston jäsenluettelo

Kuvien lähteet on merkitty kuvateksteihin ja kuvien attribuutiokenttiin. Mikäli kuvasta puuttuu lähdemerkintä, lähde on tuntematon ja lisätiedot kuvan alkuperää koskien ovat tervetulleita. Kuvia on lisää Media-aineisto -välilehdellä.

Elämäkerran on kirjoittanut Anu Vuorinen.

Anu Vuorisen kirjoittama Olga ja Verner Pakkalan tarina on julkaistu myös Aisapuu-lehdessä 3/2020.

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 60. viikkoprofiili (12.-18.10.2020).