Pelagea Timofeintytär Kuljukka

Emäntä, laulaja. Iivo Jefiminpoika Kuljukan vaimo. Koitto, Suistamo ja Remesjoki, Kiuruvesi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suistamon ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1897: Suistamo Orthodox Parish, metrics books, Births year 1897: Суйстамо православный приход, метрические книги, рождений 1897 г.:

Nro 68. Synt. 07.10.1897, kast. 10.10.1897 Pelagija. Vanhemmat: Koiton kylän talollinen Timofij Georgijev ja hänen vaimonsa Jevdokija Andrejeva, molemmat oikeauskoisia. Kummi: Koiton kylästä talollisen vaimo Natalija Georgijeva. Pappi: Aleksandr Beljajev.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4131228

Avioliitto / Marriage / Брак:

Iivo Jefiminpoika Kuljukka ja Pelagea Timofeintytär Lipitsä vihittiin 12.11.1919 Suistamossa.

Kuolema / Death / Смерть:

Pelagia Kuljukka kuoli 27.10.1978 Iisalmen aluesairaalassa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Suistamolaissyntyinen Pelagea

Suistamolaissyntyinen Pelagea Kuljukka ( 1897 – 1978 ), Timo ja Outi Lipitsän tytär esitti 1950 – 1960 – luvuilla Kiuruvedellä muutamia kertoja itkuja karjalaisten juhlissa. Haastattelin Pelagea Kuljukan tyttäriä, jotka kertoivat äitinsä laulaneen paljon, myös itkeneen kotona ”omaksi ilokseen”, etenkin apealle mielelle tultuaan. He arvelivat hänen itkeneen pieninä kuolleille lapsilleen, joita muisteli.Tytöt pitivät nuorena äidin itkuvirsiä toisarvoisina, eivätkä niitä tarkemmin kuunnelleet. He olivat käyneet Karjalassa kalmoilla Outi – mummonsa kanssa, josta haudalla esittämät itkut olivat tuntuneet lasten korvin keinotekoiselta, vähän ” höppänältä. Pelagea Kuuljukka oli Karjalassa ollessaan itkenyt ”mummovainaan lauluja” omia huoliaan purkaessaan. Hänellä oli hyvä ääni ja taito sommitella itkuvirren sanoja. Tyttäret muistelivat äitinsä esiintyneen joitakin kertoja Ohenmäen koululla mm. Kalevala – juhlissa, mutta muuten hän ei kulkenut esiintymässä. Pelagea Kuljukka esittämiä lauluja, itkuja, satuja ja kerrontaa on äänitetty eri arkistoihin. Hän kertoi kuulleensa 1900 – luvun alussa Koiton kylässä kuolinitkuja, joissa oli pyydetty laittamaan tuonen koirat kahleisiin, että vainaja pääsisi tuonelan joen yli. Aikuisemmaksi tultuaan hän ei enää kuullut itkettävän. Kun hänen sisarensa kuoli, Outi Lipitsä istua ”kykytti” haudalla ja itki äänellä sitä, että vainajan pieni lapsi jäi hänen hoidettavakseen. Pelagea Kuljukka kertoi vainajien muistajaisista ja lounaallisista. Karjalassa hänellä oli tuolloin tapana käydä kalmoilla ja viedä sinne ruokia, jotka ensin kirkossa siunattiin. Sillä haluttiin osoittaa rakkautta vainajia kohtaan. Kiuruvedellä nämä tavat jäivät kokonaan pois. Vuonna 1951 Pelagia Kuljukka esitti sepittämänsä itkuvirren isänsä hautapatsaan paljastusjuhlassa Kiuruvedellä. Tyttäret arvioivat, että hän tuskin olisi muuten rohjennut edes käydä itkemässä haudalla, koska Timo Lipitsä haudattiin luterilaiselle hautausmaalle. Pelagea Kuljukalta on äänitetty myös mm. hääitkut ja itku suistamolaisille. Yksi toisinto hänen itkuistaan siirtolaisille on julkaistu SAK:n itkuvirsiäänitteellä. Pelagea Kuljukka itkutapa oli mielestäni kaunis, melodinen ja melismaattinen.

Vuotas kuin virittelen vesselät virdyözet vesselil vierahuzil, olettohan jo i Suistamon sulgazet tulluh meidä sulattomie sulattelemah. Dai jo i oletto tullut meidän tuttaviksi tunnustelemah, kun jo olemmo leinäzet ylen lehväzelleh leviteldy lehkeil ilmazil, kun jo i olimmo vendoivierahil veräjäzil viereksimäs. Vain sit kuin jo i armahat aigojazet azeteldih uuvet azetuksuozet, dai jo i piällizis piähyözis piäteldih uuvet i pezäpaikkazet. Olemmohan jo i kurjazet eläjäzet kohotellut uuvet i pezäpaikkazet, dai olemmo pitkät peldozet pehmitellyt piendarettomih paikkazih. Sit kun meidä kulletettih kai kulgemattomih korven kolkkazih, vaan nyt jo i olemmo kohotellut kaunehet kodizet korven kolkkazih. Siit kun vielä i valdoit syndyzet varusteldih kai automuantiezet dai jo i vallanmuantiezet valmisteldih. Nyt vain passibozet Spuassazel syöttäizel dai jo i valgeil vadijovaldazil pagizemmäizel passibozet dai jo i kirgajelemmo kiitoksuot kaikil herrazil.

Lähde: Tenhunen, Anna-Liisa: Itkuvirren kolme elämää, SKS, 2006, s. 255-256.

Karjalan sivistysseura: Ois pidän olla syndymättä

Laulaja Pelagea Kuljukka, Suistamon Koitto. Äänitys Kerttu Kokko 1957.

Mium, mium mamma kun ennen rubei, työh kun oľi uamutyöt tehny sit päiväl kun työh istuit kezreämäh tahi vuatteida korjuomah tah(i) ombelemah tahi midä tuoda ńi. Siit häin tok lauloi Ois pidän olla šyndymättä, šyndymättä kazvamatta, ilmoillan ylenemättä, tämän muan madelematta. Libo kun oižin kuollut kolmeyöhe, kadonut kabalovyöhe, ńi vuakša ois vuatetta pidännyt, latukkańi lauvampiädä, pari pappilan šanoja, kerda kellon helgähyštä. Ois pidän olla šyndymättä, šyndymättä kazvamatta, ilmoilla ylenemättä, tämän om mua(m) madelematta.

Lähde: [http://www.karjalansivistysseura.fi/kulttuuri/runolaulu/ois-pidan-o...]

Pelagean muistokirjoitus

Pelagea Kuljukka, runonlaulaja Timo Lipitsän tytär. Pelagea syntyi Suistamon Koitossa, jossa hän solmittuaan avioliiton Juho Kuljukan kanssa suoritti pääasiallisimman elämäntyönsä maatalon emäntänä. Koti sijaitsi kauniin Kalmistokuusikon juurella, josta avautuivat laajat näkymät yli siintäväin vaarain.

Ensimmäinen evakkotaival vei Laihialle ja toinen Lapuan Kauhajärven kautta Kiuruveden Remesjoelle ”kylmälle tilalle” , josta ei työtä puuttunut. Luovutettuaan tilansa nuoremmalle pojalleen, Juho ja Pelagea asuivat hänen luonaan. Juhon kuollessa 1973. Myös vanhin tytär ja poika asuivat Kiuruvedellä, kaksi nuorinta tytärtä ovat muualla päin.

Sopuisaluonteisella ja aina toisten hyväksi uhrautuneella Pelagealla oli laaja ystäväjoukko, josta eräänä todisteena sekin, että pohjalaistuttuja saapui hautajaisiin Lapualta saakka. Hänen sopuisuuttaan lie ollut lisäämässä myös vakava uskonnollisuus, johon hänen kohdaltaan kuului myös uskollisuus isien kirkolle. Pelagia oli perinyt vanhemmiltaan taidon tulkita itkuvirsin ja tarinoin menneittenkin sukupolvien tuntoja. Mm. Erkki Ala-Könni nauhoitti hänen virsiään ja tarinoitaan. Myös monissa juhlatilaisuuksissa Pelagea joutui esiintymään, onpa hänet ikuistettu Suistamo -filmillekin.

Nyt ei enää odotettu mummo saavu tervehtimään läheisimpiään eikä kaukaisempiakaan. Toivon mukaan hän on saavuttanut ajallista paremman osan ajattomuudessa. Kaunis oli siunaustilaisuus Kiuruveden ortodoksisessa kirkossa, kauniit kirkkoherra Mikko Kuhan saatesanat siellä ja muistotilaisuudessa seurakuntatalossa, jonne oli saapunut suuri joukko sukulaisia ja tuttavia. Kauniina soivat myös laulajasuvun jälkikasvun Oiva Lipitsän ja Mirjami Arbeliuksen (os. Lipitsä) laulut niin kirkossa kuin muistotilaisuudessakin. Kauniina huokui myös muistojen henki yhteisesti laulettaessa: ”Oika Karjla, oi Karjala…!” Ollos iäti muistettu!”

Muistokirjoituksen on kirjoittanut: Pelagean serkku, Heikki Pehkoranta.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Pelagia Kuljukka laulaa "Olin minä orjana Virossa": [http://archives.crem-cnrs.fr/archives/items/CNRSMH_I_1965_016_001_15/], äänitysvuosi 1962. (Centre de recherche en ethnomusicologie, Ranska - Archives sonores de la Société de Littérature Finnoise (sélection), 1939-1965)

Karjalan sivistysseura: Ois pidän olla syndymättä: [http://www.karjalansivistysseura.fi/kulttuuri/runolaulu/ois-pidan-o...]

Kansalliskirjasto: tiedot äänilevystä "Balladeja: suomalaista kansanmusiikkia I.": [https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/viola.118930/Details?subP...]

Pelagea Kuljukka Discography: [https://www.discogs.com/artist/1773155-Pelagea-Kuljukka]

Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat - Oi Karjala: [https://www.discogs.com/Wiipurilaisen-Osakunnan-Laulajat-Oi-Karjala...]

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 44. viikkoprofiili (09.10.2016-16.10.2016).