Sirkka Sari

Näyttelijä.

Helsinki.

Kotoisin: Perkjärvi, Muolaa. Syntyisin: Raivola, Kivennapa.

Taiteilijanimi Sirkka Sari.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sirkka Linnea Jahnsson syntyi Kivennavan Raivolassa 01.05.1920.

Kuolema / Death / Смерть:

Sirkka Linnea Jahnsson (Sirkka Sari) kuoli tapaturmaisesti Hämeenlinnan Aulangolla 30.07.1939.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Sirkka Linnea Jahnsson syntyi vappupäivänä vuonna 1920 Kivennavan Raivolan kylässä Karjalankannaksella metsänvartija Ernst Wilhelm Jahnssonin ja hänen vaimonsa, Kiteen Potoskavaarasta kotoisin olleen Anna os. Happosen perheeseen kolmantena lapsena. Vanhin lapsista, v. 1916 syntynyt Reino oli kuollut lapsena v. 1919. Loput perheen neljä lasta elivät aikuisikään. [1, 2]. Isä Ernst oli tunnettu karjalaisten kaskujen kertojana ja äiti Anna harrasti mehiläistenhoitoa. [3, 2]

Huimapää

Sirkka oli huimapää, joka ei pelännyt lapsena korkeita paikkoja. Hän kapusi veljensä Erkin kanssa puihin ja palotorneihin, joihin muut lapset eivät uskaltaneet mennä. [3, 4, 5, 2]

Kun lapset olivat pieniä, perhe muutti Muolaan Perkjärvelle. Valtion työsuhdeasuntoon kuului keittiön lisäksi kaksi huonetta, joista toinen oli varattu virkamiesten tilapäismajoitukseen. Kansakoulusta Sirkka siirtyi Terijoen yhteiskouluun. Hän erottui poikamaisen reippaana muista tytöistä myös keskikoulussa. ”Nykyaikaisessa valmennuksessa hänestä olisi saattanut tulla huippu-urheilija eikä näyttelijä. Pojat olivat ihastuneita häneen, sillä huimapäinen tyttö oli siihen aikaan innostava poikkeus”, Maire Iho, omaa sukua Lovén. [3, 4, 5, 2] Sirkka oli luokkansa kauneuskuningatar. [3, 4, 5, 2]

Perkjärven aika

Keskikoulun jälkeen vuonna 1935 Sari hakeutui töihin Viipuriin Durchmannin kemikaliokauppaan. Se sijaitsi keskustassa Linnankadun varrella. Sari herätti kauneudellaan huomiota. Nuoria miehiä parveili usein kemikaliokaupan tuntumassa. Tällöin Sari asui edelleen kotona Perkjärvellä ja kulki työmatkansa junalla. [3, 4, 5, 2]

Perkjärven varuskunnassa palveli kadettina myös Teemu Linnala, Sarin tuleva sulhanen. Perkjärvelle joutuivat vuosittain kaikki tykistön kadetit. Linnala näki kerran sattumalta Sarin, eikä saanut sen jälkeen tyttöä mielestään. ”Tyttö oli silloin vasta 15-vuotias, mutta näytti kenties ikäistään vanhemmalta. Hän oli kaunein olento, mitä olin koskaan tavannut”, kertoi everstiluutnantti evp. Teemu Linnala vuonna 1977. Ensitapaaminen tapahtui vuotta myöhemmin sotilasleirin kanttiinissa. Linnala oli kahdeksan vuotta vanhempi, mutta ikäero ei estänyt rakastumista. Sari ja Linnala viihtyivät hyvin toistensa seurassa. [3, 4, 5, 2]

Linnalan harmiksi myös filmintekijät kiinnostuivat Sarin kauneudesta. Sariin iski silmänsä Viipurin kemikaliokaupassa laulaja Thure Bahne, joka osti meikkausaineita Viipurin teatteriin. Bahne pyysi Valentin Vaalaa katsastamaan Linnankadun kaunotarta tulevia elokuvarooleja varten. Vaala oli tyytyväinen näkemäänsä. Koekuvauksista Suomi-filmin studiolla Helsingissä sovittiin saman tien. Kotona Sari ei hiiskunut sanallakaan koekuvauksista, joissa oli vierähtänyt yksi viikonloppu. Hän oli tehnyt päätöksen ottaa irti kaikki ilot elokuvatähden elämästä. [3, 4, 5, 2]

Taiteilijanimi Sirkka Sari oli niin ikään Vaalan idea. [6, 2]

Filmitähti

Sari muutti Perkjärveltä Helsinkiin, jossa hän valloitti kauneudella paikalliset seurapiirit. Kämppäkaveriksi muutti Turusta näyttelijä Helena Kara. Maine ja karisma vain kasvoivat, kun ensimmäinen elokuva oli saanut ensi-iltansa joulukuussa 1938. Ensimmäinen elokuvarooli ei ollut mikä tahansa tusinatuote. Sirkalla oli pääosa eli Ilona Ahlgrenin rooli Niskavuoren naisissa. Vastanäyttelijänä Niskavuoren Aarnena oli itse Tauno Palo. [3, 4, 5, 2]

Niskavuoren naiset (1938) perustuu Hella Wuolijoen näytelmään. Idealistisen ja emansipoituneen nuoren opettajattaren rooli elokuvassa, joka kuvaa perinteiden ja uudenaikaisen arvomaailman törmäystä, oli vaativa ja Sarin näyttelijäsuoritus jakoi kriitikkojen mielipiteet. ”Vaalan uusi ’löytö’ suomalaiselle elokuvamaailmalle. Sirkka Sarin kehitystä odotan jännityksellä,” totesi Arvo Ääri Helsingin Sanomissa. Niskavuoren naisten yleisömenestys oli vuoden parhaita. [7, 2]

Niskavuoren naisten jälkeen Sirkka Sari näytteli toistamiseen Valentin Vaalan ohjauksessa, nyt elokuvassa Sysmäläinen (1938). Myös Sarin kolmas ja viimeinen, pääkaupungin toimettomasta yläluokasta kertova elokuva Rikas tyttö (1939) oli Vaalan ohjaama. Kokonaisuudessaan Saria voi pitää esimerkkitapauksena kotimaisesta ohjaajan luomasta tähdestä. [8, 2]

Ristiinpukeutumiskomediassa Sysmäläinen Sirkka Sarin luonne ja urheilullisuus pääsi oikeuksiinsa. 1600-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Sari näyttelee ylpeää aatelisneitoa Brita Ekestubbea, joka naamioituu hurjapäiseksi pojaksi selvittääkseen Olavi Reimaksen näyttelemän aviomiehensä todellisen luonteen. Nuori näyttelijätär opiskeli puolen vuoden ajan miekkailua ja ratsastusta roolia varten. [7, 2]

Seurapiirikomedia Rikas tyttö kuvaa rikkaan laivavarustajan hemmotellun tyttären, Sirkka Sarin esittämän Anni Hallin, tyytymättömyyttä elämäänsä. Sarin vastanäyttelijänä nähtiin toistamiseen Olavi Reimas ja ohjaaja oli jälleen Valentin Vaala. [7, 2]

Sirkasta tuli maankuulu julkkis. Valovoimainen näyttelijätär näkyi useasti Helsingin yöelämässäkin. [3, 4, 5, 2] Sirkka Sarin lyhyt elokuvaura sijoittuu 1930-luvun jälkipuolelle, jolloin elokuvatuotannon kasvu oli nopeaa. Elokuvateollisuus oli kehittynyt voimakkaasti vuosikymmenen kuluessa, ja tuotantoyhtiöt olivat aloittaneet aktiivisen tähtien luomisen korostamalla näyttelijöiden merkitystä elokuvanteossa. [8, 2]

Verrattuna yhdysvaltalaisiin esikuviinsa suomalainen tähteys oli 1930-luvulla vaatimatonta. Kun Sirkka Sari aloitti elokuvauraansa, ratkaiseva muutos oli kuitenkin juuri tapahtunut, sillä tähdistä oli tehty olennainen osa elokuvien markkinointia. Elokuvaohjaajilla oli keskeinen rooli tähtien luomisessa: he lähettivät tähtilöytönsä huippuompelijoiden ja -kampaajien käsittelyyn, keksivät sopivat taiteilijanimet sekä todennäköisesti myös valvoivat tähdistä tuotettua materiaalia, kuten haastatteluja ja mainoskuvia. [8, 2]

Sarin perheen elämää varjosti isän vakava sairastuminen. Elokuvarooleilla tienannut Sari avusti perhettään myös taloudellisesti. Sari oli Suomi-filmin ensimmäisiä näyttelijöitä, jolle maksettiin säännöllistä kuukausipalkkaa. Ihmiset luulivat, että Sarista oli tullut varakas nainen. Totuus oli toinen. Palkka filmirooleista oli pieni. Mutta Perkjärvellä Sari loisti kuuluisuutena. Muodikkaat vaatteet olivat usein elokuvayhtiöltä lainassa. ”Ihmiset katsoivat häntä kuin lehmät uutta konttia, ja ihailijoita oli vaikka millä mitalla”, Maire Iho muistelee. Perkjärven nuoret naiset pystyivät vain haaveilemaan iltapuvuista. [3, 4, 5, 2]

Kihlautuminen ja häiden suunnittelu

Vänrikiksi ylennetylle Linnalalle löytyi entistä vähemmän aikaa. Linnala ennakoikin, että rakastavaisten tiet mahdollisesti erkanevat. Toukokuussa 1938 oli juhlittu kuitenkin kihlajaisia. Stockmannin vintillä kihlajaisiin osallistui Linnalan upseeriystäviä. Harvoina yhteisinä vapaa-ajan hetkinä nuori pari ratsasti yhdessä. He tapasivat myös Perkjärvellä, jossa Linnala oli ajoittain tykistöleirillä. [3, 4, 5, 2]

Luutnantti Linnala tapasi Sarin viimeisen kerran kesäkuussa 1939. Rikas tyttö -elokuvan filmaukset olivat käynnistyneet. Elokuvan oli tarkoitus valmistua elokuun alkuun mennessä. Viimeinen tapaaminen oli mieleenpainuva. Kihlapari katseli yhteisiä huonekaluja ja suunnitteli yhteistä tulevaisuutta. Linnala suuntasi matkansa tykistöleirille Perkjärvelle, Sari elokuvantekoon Hauholle. Erosuudelmassa oli pikaisen näkemisen toivoa. Sodan uhkan varjossa hääpäiväksi sovittiin 16. lokakuuta. [3, 4, 5, 2]

”Sirkka tuntui erittäin hyvätuuliselta, ja hän kertoi filmin olevan lopuillaan ja että aivan pian saisimme tavata toisemme”, Linnala muisteli. Tuo puhelu oli viimeinen kerta, kun Linnala kuuli kihlattunsa äänen. [3, 4, 5, 2]

Aulangon tapahtumat

Sirkka Sari oli viettämässä filmiseurueensa kanssa railakasta vapaailtaa hotelli Aulangolla 30. heinäkuuta 1939. Ilta päättyi puolen yön tienoilla johonkin odottamattomaan ja peruuttamattomaan. Siihen asti kymmenhenkisen filmiseurueen ilta oli sujunut rattoisasti. Rikas tyttö -filmi oli paria otosta ja loppukohtausta vaille valmis. Hotelli Aulankoon filmiseurue saapui Hauholta Packard-henkilöautolla noin kello 20.45. Pöytä löytyi ravintolasalin sivussa olevalta korokkeelta. Juomaksi tilattiin samppanjaa, kahvia ja konjakkia. Osa seurueesta halusi myös ruokailla. Tunnelma ravintolassa oli hilpeä, olihan tuoreita rapujakin tarjolla. [3, 4, 5, 2]

Filmiporukkaan liittynyt luutnantti Jaakko Sauli viihtyi Sarin seurassa. Hän myös tanssitti näyttelijätärtä ahkerasti. Elokuvan näyttelijäkaartiin kuulunut Hannes Häyrinen luuli, että tiiviisti yhdessä viihtyneet Sauli ja Sari olivat vanhoja tuttavia. Tosiasiassa Sauli tapasi Sarin ensimmäistä kertaa. Hän oli elokuvan ohjaajan Valentin Vaalan tuttava, joka halusi seurata elokuvan tekoa Hauholla. Sari ja Sauli lähtivät tanssimisen jälkeen haukkaamaan raitista ilmaa. He päättivät vilvoitella hotellin kattoterassilla. Iloisena hyörinyttä Saria ei estänyt pyrkimästä näköalatasanteelle edes hissin kieltotaulu: vain hotellin asukkaille. [3, 4, 5, 2]

”Ollaan hurjia tänä iltana”, Sari huudahti, kun hän veti Saulin hissiin. Hurjapäisyys vei hengen. Hissi vei tanssiparin viidenteen kerrokseen ja katon tuntumaan. Sari liiteli rallatellen edellä kattoterassille. Kuutamo loisti kirkkaimmillaan. Sauli näki, kuinka Sari kipaisi ketterästi terassin kulmalle ja näkötorniksi luulemansa kolmimetrisen pyöreän piipun tikkaita ylös. Hän astui saman tien tyhjyyteen. Kuului humahdus, kun Sari katosi. Sauli järkyttyi. Hän kapusi portaat ylös ja huomasi heti, että koroke olikin muuta kuin näkötorni. Piipun keskeltä paljastui noen mustaama ammottava aukko. Siihen Sari oli kadonnut. Sauli, jota luultiin erheellisesti Sarin sulhaseksi, huusi parikin kertaa piippuun. Sarin oikea sulhanen, luutnantti Teemu Linnala oli samaan aikaan tykistöleirillä Perkjärvellä Kannaksella. Sauli oli kuulevinaan alhaalta ääntä, mutta hetken kuluttua ympäristöön levisi kuoleman hiljaisuus. [3, 4, 5, 2] Jyväskyläläinen kirjailija ja rikoskomisario Mikko Porvali pitää ilmeisenä, että 1930-luvulla menehtyneen filmitähden Sirkka Sarin kuolema oli tapaturma. Samaan tulokseen päätyivät aikanaan tapausta tutkineet poliisit. [9, 2]

Sirkka Sarin kuolema kohosi sensaatiouutiseksi Suomessa. Kuolema järkytti koko Suomea. Nuoren tähden kuolema uutisoitiin näyttävästi kaikissa maakuntalehdissä. Kuolinuutinen levisi jopa amerikkalaislehtiin. Luutnantti Linnala sai tiedon morsia mensa kuolemasta seuraavana päivänä Perkjärven leirille. Hän kertoi suru-uutisen Sarin vanhemmille. Linnala näki morsiamensa viimeisen kerran hautajaisissa Perkjärvellä 5. elokuuta. Hautajaisiin tungeksi saattoväkeä parin kilometrin jonossa. [3, 4, 5, 2]

Sirkka Sarin kolmas elokuva ei ollut vielä aivan valmis, kun hän sai tapaturmaisesti surmansa. Aulangon onnettomuuden myötä Suomi-Filmillä oli edessään ennen kokematon tilanne. Yhtiön tähti oli kuollut ja saanut kuolemalleen kohujulkisuutta. Viimeinen elokuva oli melkein valmis; siitä puuttui vain loppukohtaus ja muutamia muita vähäisiä jaksoja. Loppukohtaus kirjoitettiin uudelleen, jotta se voitiin kuvata kaukaa. Yhtiön näyttelijätär Hanna Taini joutui esittämään kuollutta kollegaansa tässä viimeisessä kohtauksessa. [8, 2]

Tähteyden elo kuoleman jälkeen

Sirkka Sarin tähteys ei päättynyt Aulangon hotellille, vaan se jatkoi omaa elämäänsä. Tapa muistaa ja muistella Sirkka Saria on kiinnittynyt tiukasti hänen kuolemaansa. Vuosikymmenien aikana hänestä on tullut yksi niistä idoleista, joilla menehtyminen on olennainen osa tähtikuvaa, jopa sen tärkein elementti. Sari on mehevä kohde tarinoille, sillä hänestä itsestään lähtevää tietoa on hyvin vähän. Pelkästään tämä ei kuitenkaan riitä selittämään näyttelijättären muuttumista elämää suuremmaksi tarinaksi. On ennen kaikkea kysymys ajoituksesta, sattumanvaraisista tapahtumista, jotka aiheuttavat sen, että jokin seikka nousee ihmisten muistoissa muita tärkeämmäksi ja saa itselleen erityisiä määrittämisen tapoja. [8, 2]

Filmografia

• Niskavuoren naiset (1938): Ilona Ahlgren
• Sysmäläinen (1938): Brita Ekestubbe
• Rikas tyttö (1939): Anni Hall

Viitteet:

• [1] Kivennavan ev.lut. seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Hannu Teider: Sirkka Sari katosi savupiippuun – mitä tähden kuolinyönä tapahtui? Seura 20.06.2015.
• [4] Holvas, Hannu, Kannaksen tytön lyhyt elämä ja traaginen kuolema. Osa 1. Kuka todella oli Sirkka Sarin – Suomi-Filmin nuori kaunotar. Seura 38/1977.
• [5] Holvas, Hannu, Kannaksen tytön lyhyt elämä ja traaginen kuolema. Osa 2. Sirkka Sarin viimeiset sanat: ”Ollaan hurjia tänä iltana!” Seura 39/1977.
• [6] Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla – filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta. Kustannus Oy Majakka, 2008.
• [7] Riikka Pennanen: Sirkka Sari. Suomen kansallisfilmografia. [https://www.elonet.fi/fi/henkilo/231567]
• [8] Outi Nieminen: Suomi-neidon viimeinen suvi. Näyttelijä Sirkka Sarin kuoleman myytit ja muistot. [http://www.ennenjanyt.net/2008/03/suomi-neidon-viimeinen-suvi-naytt...]
• [9] Päivi Kujala: Mikko Porvali Sirkka Sarin kuoleman jäljillä. Keskisuomalainen 03.04.2013.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Kivennavan paikkakuntaprojekti
• Muolaan paikkakuntaprojekti
• YLE Teema: Savupiippu [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/02/savupiippu]
• YLE Areena: Savupiippu [https://areena.yle.fi/1-2178689]
• Sirkka Sarin kuolema [https://www.youtube.com/watch?v=OsU_7bTkpNw]
• Wikipedia: Sirkka Sari: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkka_Sari

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 163. viikkoprofiili (20.01.2019-26.01.2019).