Vilho Väisälä

Professori, meteorologi, toimitusjohtaja. Helsinki.

Vaisala Oyj:n perustaja.

Syntyisin: Utra, Kontiolahti.

Sukunimen muutos v. 1906 Veisell > Väisälä.

Syntymä / Birth / Рождение:

Kontiolahden evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1889: Kontiolahti Evangelical Lutheran Parish, Marriages year 1889: Контиолахти евангелическо-лютеранскый приход, рождений 1889 г.:

Synt. 28.09.1889, kast. 03.10.1889, kirkonkirjan lehti s. 9849. Lapsen nimi Wilho. Vanhempain sääty, nimi ja kotopaikka Konttoristi Johannes Weisell ja v. Emma Riitta Jääskeläinen, Utra. Kt. Konttor. Taavi Luukkonen ja rouva Anna Rönnholm. Kastoi H. Piipponen.

Kontiolahti > syntyneet, 1886-1889 > 107 [https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=157...]

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Vilho Väisälä avioitui Aino Maria Fredrika Blomqvistin kanssa vuonna 1912.

II

Vilho Väisälä avioitui Anna Maria Airilan, aiemmin Immosen kanssa vuonna 1955.

Kuolema / Death / Смерт:

Vilho Väisälä kuoli Helsingissä 12.08.1969.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Veisell-suku kohosi 1800-luvun lopulla sivistyksen parissa poikkeuksellisen energisesti. Kontiolahdelle lähelle Joensuuta asettuneen konttoristi Johannes Veisellin ja hänen vaimonsa Emma os. Jääskelän kahdeksanlapsisesta perheestä nousi useita akateemisen sivistyksen saaneita ja kuin kruununa kolme professoria nuorimmasta päästä (Kalle Väisälä, Yrjö Väisälä, Vilho Väisälä). Heistä keskimmäinen, [1, 2, 3]

Lapsuutensa sisarussarja oli viettänyt Kontiolahden Utrassa, jossa perheen isä Johannes Veisell työskenteli sahan konttoristina. Johannes tunnettiin matemaattisesti lahjakkaana, hän luki paljon matemaattis-luonnontieteellistä kirjallisuutta ja kirjoittelipa itsekin maapalloa ja maailmankaikkeutta kuvailevia artikkeleita paikalliseen sanomalehteen. Humanistiset kulttuuriharrastukset kiinnostivat häntä vähemmässä määrin, politiikka ei lainkaan. Weisellien koti oli siis sivistyskoti luonnontieteellisellä painotuksella. [4, 3]

Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Vaatimattomista oloista lähtöisin ollut joensuulaispoika Vilho Väisälä kirjoittautui 1908 Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon, jossa hän valitsi pääaineekseen matematiikan. Professori Ernst Lindelöf kiinnitti pian huomiota lahjakkaaseen Väisälään, ja kun tämä oli suorittanut kandidaatintutkinnon erinomaisin arvosanoin, antoi tälle väitöskirjan aiheeksi elliptisiä funktioita koskevan kysymyksen. Tältä alalta Väisälä oli jo kirjoittanut laudatur arvosanan saaneen pro gradun, joten Lindelöf arveli, että ansiokas väitöskirja syntyisi nopeasti. [5, 3]

Meteorologinen keskuslaitos

Toisin kuitenkin kävi. Vilho oli rakastunut ja halusi mennä naimisiin nuoren morsiamensa Aino Blomqvistin kanssa. Avioliitto edellytti työpaikkaa, ja sellainen löytyi Meteorologisesta keskuslaitoksesta, jonne laitoksen johtaja professori Gustaf Melander kiinnitti maisteri Väisälän magneetikoksi keväällä 1912. Autonomiaansa korostava Suomi oli vähää aikaisemmin sitoutunut itse hoitamaan osansa maailmanlaajuisen magneettisen atlaksen laatimisessa, vaikkei maassa ollut projektiin pätevöitynyttä työvoimaa. Vilho Väisälä sai tehtäväkseen toimia yhden mittausryhmän vastuullisena johtajana eväinään pikakurssi Pavlovskin observatoriossa lähellä Pietaria sekä erinomaisesti sujuneet opinnot matematiikassa, fysiikassa ja tähtitieteessä. [5, 3]

Väisälä selviytyi hyvin koko kesän kestäneistä mittauksista itäisessä Suomessa, ja syksyllä oli edessä tulosten matemaattinen muokkaaminen lopulliseen muotoon. Melander tarjosi hänelle virka-asuntoa Pasilaan vastikään valmistuneesta ilmatieteellisestä observatoriosta Ilmalasta, jossa hänen tuli magneettisten töiden salliessa osallistua myös meteorologisten havaintojen tekemiseen. Juuri avioitunut Väisälä hyväksyi tarjouksen ja tuli näin ottaneeksi ensimmäisen askeleen ilmatieteeseen. [5, 3]

Magneettiset mittaukset jatkuivat seuraavinakin kesinä ja pitivät Vilhon pitkiä aikoja poissa kotoa, mistä Aino-vaimo ei pitänyt, ei varsinkaan esikoisen synnyttyä. Vilhon palkkakaan ei ollut häävi ja hän päätti vaihtaa alaa. Realistinen mahdollisuus oli matematiikan ja luonnonopin lehtorin virka oppikoulussa, johon pätevöityäkseen hän syksyllä 1915 alkoi auskultoida Normaalilyseossa. Mutta keväällä 1916 Ilmalan aseman johtaja tohtori Hjalmar Brotherus siirtyi vakauskomissionin johtajaksi, ja Vilho Väisälä nimitettiin Brotheruksen seuraajaksi. Nimitys merkitsi Väisälän lopullista kytkeytymistä ilmatieteeseen, johon hän omien sanojensa mukaan joutui vahingossa. Vuonna 1917 Vilho Väisälä sai taka-alalle jääneen matemaattisen väitöskirjatyönsä vihdoinkin päätökseen. [5, 3] Väisälästä tuli 1919 Valtion Meteorologisen keskuslaitoksen aerologisen osaston johtaja. Ylempien ilmakerrosten tutkiminen aluksi leijojen avulla muodostui Väisälän omaksi alaksi. [6, 3]

Meteorologinen päälaitos oli aloittanut johtaja Gustaf Melanderin johdolla ylempien ilmakehien tutkimisen Helsingin Ilmalassa. Siinä oli huomattavia teknisiä vaikeuksia ja suuria tieteellisiä ongelmia. 1800-luvun loppupuolelle saakka oletettiin, että ilma harveni ja jäähtyi tasaisesti ylös mentäessä. Asiaa epäiltiin vasta 1800-luvun puolivälissä. Kolme ranskalaista tutkijaa saavutti 1875 ilmapallolla 9 000 metrin korkeuden. Tropopaussin löytyminen 1902 merkitsi ylempien ilmakerrosten merkityksen oivaltamista. Väisälä pääsi meteorologisen tutkimuksen eturintamaan heti uransa alussa. [6, 3]

Väisälä keskittyi laitteiden kehittämiseen. Hänet tunnetaankin monien tieteellisten kojeiden, kuten lentokoneissa käytettävän statoskoopin, keksijänä ja suunnittelijana. Ylempien ilmakerrosten merkitys lisääntyi, kun kasvava lentoliikenne tarvitsi ja vaati päivittäisiä lentosäätiedotuksia. Väisälä hahmotti 1931 ilmakehän tutkimusta varten radiosondin eli luotaimen. Hän lupasi sondin jo Meteorologiselle keskuslaitokselle tärkeän toisen kansainvälisen polaarivuoden käyttöön 1932 - 1933, mutta laite ei ehtinyt valmiiksi. [6, 3]

Radioluotain

Ilmakehän tutkimuksen suuri ongelma 1920-luvulla oli korkealla mitattujen havaintotulosten saaminen nopeasti ja luotettavasti maan pinnalle. Leijoja käytettäessä saatiin mittalaitteet takaisin, muttei päästy niin korkealle kuin olisi ollut tarpeen. Vetypalloilla ei ollut tätä varjopuolta, mutta suurissa korkeuksissa ne lopulta halkesivat, jolloin pudonneet mittalaitteet usein katosivat tai ne löydettiin pahasti myöhästyneinä. Kokonaan uusia mahdollisuuksia avasi edistyvä radiotekniikka, joka herätti ajatuksen välittää pallojen avulla ilmaan lähetettyjen mittalaitteiden tulokset maahan radioteitse. [5, 3]

Sattuma vaikutti Väisälän ilmatieteilijän uraan. Vuoden 1931 alussa löydettiin Suomesta Karjalan kannakselta sinne pudonnut venäläinen radioluotain eli radiosondi, jota nimeä silloin käytettiin. Sondin nähtyään Väisälä totesi, että loistava idea oli huonosti toteutettu, ja päätti rakentaa oman radioluotaimen. Tämä oli hänen työelämänsä tärkein ratkaisu, jolla tuli olemaan uskomattoman kauaskantoiset seuraukset. [5, 3]

Pudonnut venäläinen luotain oli valinnut harharetkelleen Väisälän kannalta otollisen ajankohdan. Vuoden 1931 alussa Meteorologisen keskuslaitoksen johtaja Melander oli jäänyt eläkkeelle. Uuden johtajan valinta kesti kauan, ja sinä aikana Väisälällä oli varsin vapaat kädet päättää töistään Ilmalassa. Se oli tarpeen, sillä hänen päätöksensä rakentaa ”maailman paras radioluotain” sitoi hänet vuosikausiksi valtavaan työponnistukseen. [5, 3]

Melanderin ja osastonjohtaja Väisälän suhteet jännittyivät, ja lähtiessään eläkkeelle 1931 Melander järjesti vt. johtajaksi toisen osaston johtajan Jaakko Keräsen. Pitkän virantäyttöprosessin aikana Melander esitti Väisälästä epäedullisia lausuntoja, mutta Väisälä nousi kuitenkin tärkeimmäksi ehdokkaaksi. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti maatalousministeri esitti presidentti P. E. Svinhufvudille Väisälän nimittämistä johtajaksi, mutta presidentti nimitti tehtävään kuitenkin Jaakko Keräsen. [6, 3]

Väisälä keskittyi kokonaan radiosondin kehittämiseen, ja hänellä oli siinä myös onnea. Radiosondi tuli teknisesti mahdolliseksi 1920-luvun lopussa radioputken riittävän miniatyrisoitumisen johdosta. Väisälän ensimmäinen radiosondi nousi Ilmalasta joulukuussa 1931. Laitetta kehitettiin myös Neuvostoliitossa ja Saksassa, mutta kun poliittinen kehitys kummassakin maassa riisti niiltä mahdollisuuden kansainväliseen kilpailuun 1930-luvun alkuvuosina, Väisälä sai tilaisuuden nousta kansainvälisesti merkittävimmäksi radiosondin kehittäjäksi. [6, 3]

Ryhtyessään luotaimensa rakentamiseen Ilmalassa Väisälä ei aikonut parannella venäläistä laitetta vaan tehdä kaiken alusta pitäen itse. Päätös ei koskenut ainoastaan mittauslaitteita vaan koko luotausjärjestelmää, jonka piti mahdollistaa luotaimen mittaamien lämpötila-, ilmanpaine- ja kosteusarvojen saaminen maahan helposti tulkittavina radiosignaaleina. Vuodet 1931–1936 olivat hänen elämänsä kuumeisimman työnteon aikaa. Väisälät olivat 1926 muuttaneet uudistaloon Läntinen Viertotie 38 (sittemmin Turuntie 38, nykyisin Mannerheimintie 66). Sinne Vilho palasi varsinaisen työpäivän Ilmalassa päätyttyä, mutta meni illaksi takaisin Pasilaan luotaintaan rakentamaan. Hän teki pitkiä päiviä, yön pikkutunneille saakka. Vuodesta 1934 opetusministeriö tuki hänen kehittämistyötään myöntämällä kolmen vuoden ajan apurahan, jonka Väisälä käytti palkkaamalla apulaisekseen maisteri Mauri Tommilan. Tämä osoittautui varsin päteväksi ja kantoi Väisälän mukaan ”laboratoriossa päivän ja usein myös yön kuorman ja helteen”. [5, 3]

Vuonna 1934 Väisälä oli selvittänyt luotaimensa toiminnan teoreettiset perusteet, mutta monia teknisiä vaikeuksia oli vielä voitettava. Kokeiluja jatkettiin sinnikkäästi, kymmenittäin epäonnistuneita koekappaleita oli hylättävä, mutta Väisälä ei lannistunut. Päinvastoin, vuoden 1935 alussa hän kuvasi luotaintaan tieteellisessä julkaisussa Eine neue Radiosonde, ja saman vuoden lopussa hän ilmoitti maailman ilmatieteellisille laitoksille luotaimensa tulevan myyntiin, julkisti eri laitteiden hintaluettelon ja jopa toimitusajat, vaikkei toimintavarmaa, markkinointikelpoista luotainta vielä ollut olemassa. Vihdoin jännitys laukesi. ”Koje oli saavuttanut sellaisen kehitysasteen, että se toimi aivan varmasti.” Radioluotain RS 11:n valmistumisen ajankohtana Väisälä piti huhtikuuta 1936. Väisälän sanoin: ”Kehittäessäni radiosondia kysymyksessä ei ollut mikään yksityinen keksintö vaan kokonainen keksintöjen sarja, on ollut voitettavana melkein lukematon joukko pieniä ja suuria vaikeuksia, erinomaisen paljon on siinä pitänyt suorittaa tieteellisiä mittauksia, kokeita ja laskelmia. Nyt on tuloksena valmiina täydellisin radiosondijärjestelmä maailmassa.” Väisälän luotaimen valtteina olivat muita halvempi hinta ja sen keveys, joka alensi käyttökustannuksia helpottaessaan sen lähettämistä ilmaan. [5, 3]

Tiedemies-liikemies

Väisälä käynnisti luotaimensa valmistuksen heti, kun järjestelmä täytti hänen asettamansa tarkkuus- ja varmuusvaatimukset. Siirtyminen tuotekehittelystä valmistukseen tapahtui niin huomaamatta, että ensimmäiset myyntiin tarkoitetut luotaimet tehtiin vanhasta tottumuksesta Ilmalan työpajassa. Kun tilauksia alkoi tulla enemmän, Väisälä teki pesäeron Ilmalasta ja siirsi valmistuksen Turuntien asuintalonsa kellarihuoneistoon. Hän päätti toimia itse myös markkinoijana ilman välittäviä myyntiorganisaatioita. Hänestä tuli liikemies, joka perusti yrityksen Toiminimi V. Väisälä, tosiasiallisesti vuonna 1936, vaikka virallinen rekisteröinti tapahtui vasta 1941. Yrityksensä toimitusjohtajana hän oli itse kuolemaansa saakka vuoteen 1969. Siinä mielessä tehtävä oli sivutoiminen, ettei hän yhtiönsä kasvusta huolimatta luopunut valtionvirastaan – hän oli Ilmatieteellisen laitoksen osastonjohtajana vuoteen 1948 ja Helsingin yliopiston meteorologian henkilökohtaisena professorina 1948–1956. Itse hän sanoi toistuvasti: ”Olen enemmän tiedemies kuin liikemies”. Yhtiöjärjestyksen ensimmäisessä pykälässä yrityksen tehtäväksi määriteltiin ”harjoittaa tieteellisten ja teknillisten kojeiden valmistusta sekä taloudellisesti tukea tieteellistä tutkimusta”. [5, 3]

Väisälän yritys saavutti välittömästi menestystä ja oli jo ennen toista maailmansotaa kansainvälisesti merkittävä radiosondien valmistaja. Sodan jälkeen avautuivat maailmanlaajuiset markkinat. Väisälä siirtyi Ilmatieteelliseltä keskuslaitokselta 1948 meteorologian henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi Helsingin yliopistoon 1948 - 1958. Samalla hän hoiti yritystään. Vaisala Oy otti radiosondien lisäksi tuotantoon myös muita ilmatieteellisiä havaintolaitteita, ja lähtökohtiensa mukaisesti Väisälä panosti alusta saakka voimakkaasti tutkimukseen. Vaisala Oy saavuttikin jo perustajansa aikana todellisen huipputeknologian laitoksen tason ja on kehittynyt alansa johtavaksi yritykseksi koko maailmassa. [6, 3]

Vaisala Oy, Vaisala Oyj

Väisälän yrityksen ratkaiseva nousu alkoi vasta hänen Ilmatieteen laitoksen kautensa jälkeen. Kymmenvuotiskaudella 1945–1955 hänen radioluotaimiensa myynti kasvoi 25-kertaiseksi. Kun tilat Mittarin tehdasrakennuksessa tulivat riittämättömiksi, Väisälä hankki tontin Vantaan Nurmijärventieltä, jonne valmistui tehdas ensimmäisessä kokoonpanossaan vuonna 1955. Vantaalle muuton yhteydessä Oy Mittari sai uudeksi nimekseen Vaisala Oy, jolle kaikki liiketoiminta siirrettiin vuonna 1958. Jo Väisälän elinaikana hänen radioluotaimiensa osuus maailmanmarkkinoista nousi viidennekseen, ja sen jälkeen menestys on ollut niin huimaa, että 2000-luvun alussa osuus on kaksi kolmasosaa. Merkittävän osan Vaisalan liikevaihdosta muodostavat nykyisin myös maanpinnalla toimivat säähavaintojärjestelmät sekä muut ilmakehään liittyvät mittalaitteet ja tunnistinjärjestelmät. Vilho Väisälän perusfi losofi a on säilynyt: Vaisala-yhtiötä luonnehtivat edelleen huipputekniikka ja keskittyminen erikoisaloille, joilla yhtiö pyrkii johtavaan asemaan maailmassa. [5, 3]

Yhdistyneiden Kansakuntien alainen Maailman ilmatieteellinen järjestö (WMO) perusti 1986 vuosittain jaettavan, Vilho Väisälän nimeä kantavan palkinnon, Prof. Dr. Vilho Vaisala Awardin. [6, 3]

Ura [6]

• Ylioppilas Joensuun lyseosta 1908; filosofian kandidaatti 1912, maisteri 1913, lisensiaatti 1918, tohtori 1919.
• Suomen Tiedeseuran Meteorologisen päälaitoksen magneetikko 1912 - 1918; Ilmalan leija-aseman johtaja 1916 - 1918; assistentti 1918 - 1919; Valtion Meteorologisen Keskuslaitoksen/Ilmatieteellisen keskuslaitoksen aerologisen osaston johtaja 1919 - 1948; Helsingin yliopiston meteorologian henkilökohtainen ylimääräinen professori 1948 - 1958.
• Helsingin yliopiston sovelletun fysiikan laitoksen ylimääräinen assistentti 1919 - 1922; meteorologian dosentti 1926 - 1948; Teknillisen korkeakoulun ylimääräinen assistentti 1925, 1927 - 1928; Sotakorkeakoulun opettaja 1930, 1937 - 1938.
• Toiminimi V. Väisälän vsta 1944 Mittari Oy:n vsta 1955 Vaisala Oy:n toimitusjohtaja 1936 - .
• Geophysica-lehden päätoimittaja 1950 - 1958.
• Suomalaisen Tiedeakatemian apujäsen 1921, jäsen 1932, hallituksen jäsen 1959 - 1962, esimies 1960 - 1961; Suomen Maantieteellisen Seuran hallituksen jäsen 1934 - 1937, puheenjohtaja 1946; Geofyysisen seuran puheenjohtaja 1927, 1937, kunniajäsen 1954.
• Kunnianosoitukset: Suomen Valkoisen Ruusun K 1946; Talvisodan mm.; Jatkosodan mm. Professorin arvo 1940. Hällströmin palkinto 1938; Suomen Tiedeseuran palkinto 1938; Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinto 1954.
• Tuotanto: Ensimmäisen lajin elliptisen integralin käänteisfunktion yksikäsitteisyys. 1917 (väitöskirja); yli 100 julkaisua matematiikan, fysiikan, maamagnetismin, meteorologian alalla.

Viitteet:

• [1] Kontiolahden evankelisluterilaisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Veli-Matti Autio: Väisälä, Yrjö. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 3.5.2020) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste [http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-007367] (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
• [3] Kooste Reijo Savola.
• [4] Tiera Laitinen: Väisälän professoriveljekset. Tarinoita suomalaisista fyysikoista. Suomen Fyysikkoseura. [https://blogs.helsinki.fi/sfs-70/2017/09/01/vaisalan-professorivelj...]
• [5] Olli Lehto: Vilho Väisälä Ilmatieteen laitoksella. [https://core.ac.uk/download/pdf/14921451.pdf]
• [6] Ilkka Seppinen: Väisälä, Vilho. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 30.5.2020) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-005759 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Kontiolahden paikkakuntaprojekti
• Helsingin paikkakuntaprojekti
• Nimenmuutos FINLANDS ALLMÄNNA TIDNING 12.05.1906 NO 109 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/621103?page=14
• Väisälä, Vilho. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland. 1954 [http://runeberg.org/kuka/1954/1001.html]
• 50 vuotta KARJALAINEN 28.09.1939 NO 111 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2007223?term=...

Tämä profiili oli Karjalan 231. viikkoprofiili (10.05.2020-16.05.2020).

Vilho Väisälän veljen Yrjö Väisälän profiili oli Karjalan 227. viikkoprofiili.