Matching family tree profiles for Pauli (Pavel) Repo
Immediate Family
-
wife
-
father
-
mother
-
brother
-
brother
-
brother
-
brother
-
sister
-
brother
-
brother
About Pauli (Pavel) Repo
Pitäjänneuvos, kirjastonhoitaja.
Juuka. Syntyisin: Suistamo kk., Suistamo.
Syntymä / Birth / Рождение:
Suistamon ortodoksinen seurakunta, syntyneet v. 1915: Suistamo Orthodox Parish, Births year 1915: Суйстамо православный приход, рождений 1915 г.:
Nro 18. Synt. 04.03.1915, kast. 15.03.195. Pavel. Vanhemmat: Suistamon kylän talollinen Ioann Nikitin Rebo ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Jevdokija Petrova, molemmat ortodokseja ja ensimmäisessä avioliitossa. Kummit: Suistamon kylästä talollinen Ilija Nikitin Rebo ja Kovnan kaupungista porvaritar Paraskeva Petrova Sedulina.
Syntymäaika vanhaa ajanlaskua 04.03.1915, uutta ajanlaskua 17.03.1915.
[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4133232]
Avioliitto / Marriage / Брак:
Pauli Repo avioitui Agnes Palviaisen kanssa tammikuussa 1943.
Kuolema / Death / Смерть:
Pauli Repo kuoli 20.06.1997 Juuassa.
Elämäkerta / Biography / Биография:
Pauli Repo syntyi Ivan ja Outi Revon perheeseen Suistamon kirkonkylässä 1915. Repo-suku asui Suistamon kirkonkylässä Repola-nimisellä tilalla pitkään, noin vuodesta 1780 lähtien. Kylänosaa nimitettiin myös Repolaksi. [1, 2]
Opiskelu ja sodan puhkeaminen
Pauli sairastui polioon 19-vuotiaana ja liikkuminen piti aloittaa uudelleen ryömimisestä. Polio muutti nuoren miehen elämän ja Suistamon nuorisoseuralaiset kannustivat häntä menemään kansanopistoon. Repo oli kiinnostunut kansanperinteen tallentamisesta ja myös kirjallisuus oli lähellä hänen sydäntään. Hän suoritti tutkinnot Juhani Ahosta ja Johannes Linnankoskesta. Kirjastonhoitajan tutkinnon suorittamisen Sortavalassa katkaisi toinen maailmansota, kun kansalaisopisto muuttui koulutuskeskukseksi ja kenttäsairaalaksi. [3]
Kuujärvi
Syksyllä 1941 Pauli Repo valittiin Itä-Karjalan sotilashallinnon palvelukseen kansanhuoltopäälliköksi toimipaikkanaan Kuujärven pitäjä. Pauli Repo kirjoittaa sinne päätymisestään seuraavasti [3, 2]:
Vuonna 1939 olin tullut evakuoiduksi Isonkyrön kuntaan. Siellä oli hyvä toimi. Harrastuksieni mukaisia tehtäviä. Tutustuin ihmisiin. Syksyllä 1941, kun Karjalaa alettiin vallata takaisin, päämaja ilmoitti: Takaisin vallattuun Karjalaan otetaan työväkeä. Tein hakemuksen. Kutsuttiin päämajaan ja minut kuvattiin, haastateltiin ja annettiin todistus henkilöllisyydestä. Työkokemusta ja karjalaisuuden tuntemusta olin saanut sosiaalityössä. Niinpä sain litteran: Ilmoittauduttava Vitelessä.
Siellä sanottiin, ettei Aunus ole vielä "selvä". Odottakaa. Seuraavana päivänä lähdin Aunukseen, jossa sanottiin että asemapaikka tulee olemaan Syvärillä, Vaasenin alue-esikunnassa. Kun sinne menin, sotatoimet näkyivät ja kuuluivat. Olin äsken perustetun Itä-Karjalan sotilashallinnon palveluksessa, toimipaikkana Kuujärvi lyydiläisine asukkaineen.
Repo kertoo Kuujärvellä olostaan [3, 2]:
Paikallisen sotilashallinnon muodostivat yksinomaan sotilashenkilöt. Erilaisissa tehtävissä toimivat komennuksella olevat lotat mm. minun toimistossani jounkun aikaa, kuten myös kätilöt ja terveyssisaret ja muu henkilökohta. Eri puolilta Suomea kotoisin olevien ihmisten kanssa oli hyvä yhteistyöhenki, sekä halu paikallisen väestön kanssa yhteistyöhön. Kielivaikeudet tosin olivat monella esteenä. Kun itse olin pohjaltani suistamolainen ja hyvin perillä rajaseudun eri murteista, ei paikallisen murteen ymmärtäminen tuottanut suuriakaan vaikeuksia.
Kuujärvi käsitti yhtenäisen kielialueen, jossa oli yhteensä n. 800 henkeä. Kylät olivat kahden järven rantamilla: Kuujärven rannoilla olivat pääkylä Joensuu, Sola, Paloniemi, Hidniemi, Tuaskala, ja Pitkäjärven rannoilla sijaitsivat Kukoinniemi, Ylitsi, Agveh ja Novikko. Etäisempiä kyliä olivat hallintopiirissä Metsoiniemi lähes 10 km päässä, Järventaus ja muita.
Eräs ensimmäisiä tapahtumia vuodenvaihteessa oli henkikirjoitus. Joskus olin siinä apuna tunteakseni ihmisiä ja vähäiseksi avuksi keskustelussa. Opin siinä samassa lyydinkieltä. Uskonto, ortodoksisuus oli myös merkittävien kysymysten joukossa. Kysyttiin "Vieruitsetko, mitä uskoa?" Useimmiten vastaus oli "da pravoslaunoita". Kun kysyttiin kasteesta, "Omik sindä valatetu?", vastaus kuului kaikilta keski-ikäisiltä ja sitä vanhemmilta myöntävästi. Lapset ja nuorethan eivät olleet kastettuja. Kuujärvellä ei ollut kirkkoa eikä yhtään kunnossa olevaa tsasounaa. Vaasenissa oli tavattoman suuri ja kaunis kirkko. Se oli täydellisesti kalustettu ja papiston vaatetus 40 pappia varten tarvittaessa yhtäaikaa. Henkikirjoituksessa kysyttäviä asioita olivat "pasport?", henkilötodistus, ja onko rokotettu, "Omik sila rubi pantu?". Sen vastaus oli aina: on. Ihmeen pian ilmaantuivat obrazat pirttien nurkkauksiin, missä piilossa lienevät sitten olleetkin. Minä jouduin 10 lapsen kummiksi kun ortodoksinen pappi suoritti kasteen, eikä ortodokseja ollut muita paikalla.
Kuujärven sijainti sota-aikaisella kartalla. Kuujärvi ja Vaaseni ovat kartan oikeassa yläreunassa, Syväri on oikeassa alareunassa ja vasemmassa reunassa on Laatokka:
Juuka
Juukaan Pauli Repo tuli vaimonsa Agneksen kanssa evakkoina keväällä 1945. Häät oli vietetty sodan melskeessä tammikuussa 1943. Paulille ja Agnekselle syntyi kolme lasta. Asevelvollisuuden Repo suoritti vuonna 1944 ja hän toimi vuoden 1945 alussa asemiesten työhönsijoittajana Lapuan kunnassa. [4]
Juuan kunnan palveluksessa Pauli Repo teki pitkän työrupeaman, 33 vuotta. Vuosina 1945-71 hän toimi sivutoimisena kirjastonhoitajana sekä vuosina 1947-77 huoltosihteerinä, sosiaalisihteerinä, lastenvalvojana ja avioeroasiain sovittelijana. Kirjastonhoitajan tehtävien ohessa Repo aloitti Juuan kunnan ja pitäjän historiaan liittyvän kotiseutuaineiston tarkan keräämisen [4]. Hän oli Juuan museoiden, Mylly- ja Pitäjänmuseon perustamisen puuhamiehenä [5]. Juuan kotiseutuarkiston perustamista voidaan pitää hänen elämäntyönään. Vuosien varrella hän on kartuttanut myös Joensuun maakunta-arkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmia. [4]
Kotiseutunsa hyväksi tekemistä mittavista ansioista Pauli Revolle myönnettiin pitäjänneuvoksen arvo 5.6.1981. Lisäksi hänelle on myönnetty muun muassa Vapaudenristin II luokan ansiomitali, Suomen Punaisen Ristin pronssinen ja hopeinen ansiomitali, Sosiaaliturvan Keskusliiton kultainen ansiomerkki, Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein, Suomen Kirjastoseuran kultainen ansiomerkki, Suomen Sydäntautiliiton pronssinen ansiomerkki, Arvo Ylppö -mitali, Karjalanliiton hopeinen ansiomerkki, Kotiseutuliiton ansiomitali, Kalevala-vuoden ansiomitali (1985) sekä Paikallislehtien Liiton Antti-patsas. [4]
Vuosien varrella Pauli Repo osallistui hyvin aktiivisesti yhdistystoimintaan. Hän toimi Juuan Maatalouskerhoyhdistyksen uudelleen käynnistäjänä vuonna 1948 ja 20 vuoden jäsenyyden jälkeen hän on ollut kunniajäsen vuodesta 1968. Hän toimi pitkään myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton Juuan osastossa. Lisäksi hän on muun muassa Suomen Punaisen Ristin, Suomen Sydäntautiliiton Juuan osastojen, Juuan Lions-Clubin, Juuan Kehitysvammaisten Tukiyhdistyksen ja Juuan Vanhustetaloyhdistyksen perustajajäsen. Juuan Karjalaisseura ry:ssä hän toimi eri tehtävissä vuodesta 1948, varapuheenjohtajana kymmenen vuotta. Seuran näytelmäpiiriä Repo veti vuosina 1958-68. Hän on myös Juuan 4H-yhdistyksen kunniajäsen. Juuka-seuran puheenjohtajana hän toimi viisi vuotta ja sen jälkeen seuran kunniapuheenjohtajana. Lisäksi hän toimi luottamustehtävissä useissa Juuka-seuran toimikunnissa vuoteen 1993 asti. Hän oli myös eri piirijärjestöjen hallituksissa sekä Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen liiton hallituksen jäsen 1964-69 ja Suistamo-seuran puheenjohtaja 1971-75, ja kunniapuheenjohtaja vuodesta 1978. [4]
Pauli Repo ei ajanut autoa. Hän kävi pyörällään töissä kunnanvirastolla ja päivällä kotonaan myös syömässä. [6]
Paavo Harakka [7] muistelee Pauli Revon tiedonannosta aloitettua siviilisotavankien hautojen kunnostusta karjalankielellä:
Pauli brilahutti miulla 1970-luvulla, što Tohmajärvellä on kalmoimualla haudakumbuloi, midä ei ole hoijettu. Hiän sanoi, jotta ne m.s, siviilisodavangiloin haudoja. Otin yhtevyttä Tohmajärven srk:dah da sovimma, što Suojärven Pitäjäseura pyssyttäy grobun pokoinniekoilla. Muga i ruavoimma. Jovensuun Suojärviseura hoidi grobun da jengat annoimma vuuven 1975 pruaznikkoin tuotosta. Kaikkiedah grobun al uinuo yheksän siviilisodavangeuvesta järillehtulomatkalla mänehtynyttä, kudamat hauvattih 11,6. da 17.6.1940.
Viitteet:
- [1] Pauli Revon kokoelma, Aa:1. Joensuun maakunta-arkisto.
- [2] Kooste Reijo Savola.
- [3] Pauli Revon kokoelma, Ab:13. Joensuun maakunta-arkisto.
- [4] Jyrki Kyllönen, Kaija Mattila: Pauli Repo poistui keskuudestamme: Vaarojen Sanomat 24.06.1997.
- [5] Anna Väyrynen o.s. Huuhtanen.
- [6] Juhani Väyrynen.
- [7] Paavo Harakka.
Lisätietoja - More information - Больше информации:
- Juuan paikkakuntaprojekti
- Suistamon paikkakuntaprojekti
- Suistamon kirkonkylän kyläprojekti
- Vaasenin paikkakuntaprojekti (Kuujärvi kuului Vaasenin volostiin aiemmin)
Tämä profiili oli Karjalan 114. viikkoprofiili (11.02.2018-17.02.2018).
Pauli (Pavel) Repo's Timeline
1915 |
March 4, 1915
|
Suistamo kk., Suistamo, Finland
|
|
1997 |
June 20, 1997
Age 82
|
Juuka, Finland
|